Luonnetesti

Ah, rauhaisaa pikkukylän meininkiä!! Ollaan rämmitty metsät ja keskustakin, Ulpu on saanut kaverin eräästä pienestä pilkku-piskistä ja elämä täällä on lähtenyt rullaamaan hyvin. Mulla on alkanut työt, eli pikkuhiljaa se säännöllisen epäsäännöllinen arkikin alkaa urautumaan. Mähän siis olen ollut lomalla tässä yli kuukauden :)

Heti ekalla viikolla täällä mun entisen kämppikseni Maijan dalmiksen pentu Tom oli meillä hoidossa kolme päivää. Tom on melkoisen jääräpäinen ja vahvatahtoinen pentu, se osoitti kyllä heti kokevansa vääryyttä, kun en antanut piskien riehua sisätiloissa :) Tuossa se märisi sohvalla kovaan ääneen mua tuijottaen. 

Maijan ja Tomin kanssa ollaan käyty kävelyllä, riehuttu ja ajettu autolla pöpelikköön. Tuli siinä tosiaan testattua sekä terrierin, että pilkkumiehen hermot, kun pimeällä tiellä auto lähtee ensin heijaamaan ja pyörähtää siitä vastaantulijoiden kaistan yli penkkaan, Maija kiljuu, minä rauhoittelen. Auton pysähdyttyä tsekkaan tietenkin ensin koirien kunnon, jotka raukat heräsivät kesken unien kuumottavaan tilanteeseen, ja sitten alamme miettiin, mistä saamme apua. Kun nousimme autosta pois, Ulpu alkoi ensin haukkumaan ihan vimmatusti. Kävin autolla komentamassa sitä rauhoittumaan, jonka jälkeen molemmat käpertyivät takaisin unilleen. Uskomatonta. Pieni Tom ei oikeastaan reagoinut tilanteeseen mitenkään, vaikka Maijan hermo petti. Saatiin onneksi pian apua ja muki ongittua penkasta ehjänä. Huh!

Terrierin hermoja koettelin vielä lisää ajamalla tolpan kautta myöhemmin samalla viikolla. Hyvin kesti koiran (ja omat) hermot, mutta auto ei ihan kestänyt. Voi mun corsaa, toivottavasti se saadaan korjattua.

Ekalla hiihtolenkillä koiran kanssa kävin eilen, pari kertaa se yritti suksiin kiinni, mutta antoi olla, kun kielsin. Hyvin se viipotti edellä, siitä tulee vielä hyvä hiihtokoira :)

Tällaista tänne, onnellisesti elossa :)

Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen

Päivitystä pitkästä aikaa!! Kuten varmasti kaikki lukijat tietää, niin me ollaan tehty muutto toiselle puolen suomea Kittilään, Sirkan kylään. Olin täällä jo syyskuun ilman koiraa töissä, ja sain töitä myös talveksi, joten heitettiin hyvästit vanhoille kuvioille, pakattiin elämämme mun pikku Corsaan ja hurauteltiin napapiirin toiselle puolelle revontulien maahan.

Perinteisesti ajeltiin ensin pariksi päiväksi Ouluun kaverin luokse. Ulpu matkusti pelkääjän paikalla vöissä, ja nukkui kiltisti suurimman osan matkasta. Tosin jossain kohtaa pohjanmaata se sai jonkun vastustamattoman tuoksun nokkaansa, ja nuuskutti ilmaa innosta vinkuen. 

Vierailu ystäväni luona meni odotettua paremmin. Saapumis-iltana se käpertyi koppaansa ja nukkui koko illan rauhassa. Seuraavana päivänä tutustuttiin yhdessä paremmin Ouluun, käytiin palloa heittämässä nallikarilla ja käveltiin Pikisaaren kautta Kuusisaareen. 

Matkan Oulusta Kittilään Ulpu joutuikin matkustaan repsikan jalkatilassa, koska ystäväni tuli meidän kyydissä myös lappiin. Viikonloppu me vieteltiinkin metsä- ja halkohommia tehden Veitservasan metsissä. Ulpu pysyi hienosti lähellä metsässä, kertaakaan ei kadonnut kuuloetäisyydeltä, matkusti traktorin lavalla ja toimi hyvänä päällysmiehenä halkohommissa. Ja illat nukkui niin sikeästi, ettei välittänyt yhtään siitä, kun me ihmiset katseltiin telkkaria pirtissä jonne koiraa ei saanut laskea, vaan nukkui portaissa takin päälle käpertyneenä.

Eilen tultiinkin sitten omaan kotiin, käytiin saunassa ja köllöteltiin yhdessä sohvalla koko ilta. Ulpu on kyllä hienosti sopeutunut tilanteisiin, ja se tuntuu oppivan hyvin nopeasti eri talojen säännöt ja käyttäytynyt uskomattoman hienosti koko ajan ja totellut käskyjä kuin parempikin palveluskoira. Alkaako ikä tekeen tehtävänsä kenties? Vai olenko oikeasti vain onnistunut tuon kanssa? Vaikea sanoa, ehkä sillä on vaan joku vaihe meneillään :D 

Laiskat auringossa

Ohos, kun onkin aikaa vierähtänyt viimeisestä :) Kesä menee aina nopeaan, tänä vuonna se on hulahtanut ohi aikaisempia vikkelämmin. Jotain sentään ollaan saatu aikaan, vaikkakin vähemmän kuin edellisenä. Epiksissä ollaan käyty peräti kahdesti, kerran TAKUTeilla ja osallistuttiinpa me agirodun epäviralliseen joukkuekisaankin. 

TAKUTien epiksissä meni ihan okei, taisi pari kieltoa olla hypyltä ja kepeiltä (ei yllätä). Sijoitusta en tainnut edes vilkaista. Agirodun joukkuekisasta me keräiltiin virheitä vähän enemmänkin, ja koiruus paukautti siivekettäkkin päin, kun vilkaisi mua hieman väärässä kohdassa. Mutta nopeita me oltiin ja ihan tyytyväinen olin, kun kuitenkin uusi paikka, eikä aitoja radan ympärillä. Eli tästä voin päätellä, ettei enää karkaamisen vaaraa ole, ja voidaan sen suhteen rentoutua ja keskittyä aina siihen tekemiseen.

Syksyä kohden ollaankin parannettu, ja starttaamme ekat viralliset ensi lauantaina hervannassa. On hyvä aloittaa tutulta kentältä, ei ole sitten sitä painetta kaiken muun paineen päälle. Onneksi treenikaverit tulee samoihin kisoihin, niin voivat opastaa meitä koiran mittauksen ja muun oheishärpäkkeen suhteen, ei tarvitse ihan pihalla pyöriä siellä. Myös näyttelyyn ollaan ilmottauduttu. Hyvä me!

Ai, ja ilmottauduttiin PirkkalanPiskien edityneiden agilitykurssille, ihan vaan halvan hinnan ja vaihtelun vuoksi. Myös meidän koutsihalli muuttaa isompiin tiloihin syyskuussa, eli päästään treenaamaan isommalla kentällä, jes!

Koirat ovat voineet hyvin, Näätä tosin menetti kaksi alahammasta, kun hyppäsivät Ulpun kassa saman pallon perään ja törmäsivät toisiinsa. Ei ole todellakaan tasavertainen taistelupari, Näätä-parka saa aina kolhuja.

Mitään kuvia en ole ottanut aikoihin, laittelen sitten toivottavasti hienoja agility- ja näyttelykuvia seuraavaan postaukseen ;)

Mitä hommaa??

No sitä hommaa, että mä olen muka niin kiireinen, ettei ehdi tätä päivitellä (hopeat jaossa ja asunto myynnissä. Näytöt on muuten ihan syvältä, kun on pakko siivota tiettynä päivänä ja ennen tiettyä kellonaikaa, pöh ). Tai sitten me ei tehdä mitään ihmeellistä ja terrieri-koira masentuu tylsyyteen :) Molemmat on tekosyitä, tietenkin.

Kevät, tai oikeastaan aurinko saa aina puuhakkaaksi, ja ollaan tehty niitä pitkiä metsälenkkejä, avattu uimakausi ja käyty ajeleen yksi verijälkikin (kiitos taas kerran, Katja ja Kalevi!!). Me oltiin ilmottauduttu mejä-kokeeseen, muttei sitten päästy sinne. Ei kiva, ehkä onni (tai valitsija) suosii sitten toisella kertaa tai ainakin viimeistään kolmannella :)

Agit menee ihan kivasti, kisakirjan oon jo hommannut, lisenssi vielä uupuu (ei ole ehtinyt, muka), että josko mekin pikkuhiljaa alettaisi oikeen kisaileen, vihdosta viimein. Tosin kontaktit pitää hinkutella paremmiksi vielä, mutta olen luvannut ryhdistäytyä näissä touhuissa muutenkin, eli suunnitteilla olisi nyt vihdoin hoitaa vapaaharkka-vuoroa, että pääsee treenaan useammin ja harjoitella kontakteja himassa. Niin.

Sen verran olen saanut aikaiseksi, että sain kynittyä piskin. Ai että kun sieltä pörrön alta paljastuikin taas ihan kauhian nätti elukka. 

Ei mulla muuta, nauttikaapa auringosta!

Hyvää puuta

Viime sunnuntaina pääsiäis-tauon jälkeen hieman jännitti, tuleeko meidän agitreeneistä mitään. Mun mielestä Ulpu oli käynyt koko viikon jotenkin kierroksilla, enkä millään saanut siitä puhtia pois. Tosin tämänhetkinen elämäntilannekin saattaa vaikuttaa, kun koirat joutuvat olemaan yksin enemmän, kun töissäkin on käytävä.

Pelkoni osoittautui kuitenkin aivan turhaksi ja me vedettiin ehkä parhaat treenit koskaan. Koira oli hanskassa, mä olin nopea ja saatiin paljon onnistumisia. Multa onnistui jopa persjättö, mikä ei ole oikein koskaan mennyt mun järkeeni sillain kunnolla. Opeteltiin myös valssaan. Valssauksen kun on alkuun opetellut nk. pidemmän kaavan mukaan, niin se vanhasta tavasta pois pääseminen on tuottanut todellista päänvaivaa, eikä se yksinkertaistaminen ole tuottanut tulosta. Nyt tuotti ja sain tehtyä niin komean valssin, ettei Minnalla ollut asiaan mitään lisättävää. Se on harvinaista, koska Minna ruoskii. Ja se on hyvä. Tuntuu, kuin oltaisiin aloitettu ihan uusi laji, kun vaatimustaso on kasvanut niin huimasti. Mutta tuntuu hyvältä, kun meitä opetetaan kunnolla.

Meillä oli radalla myös keinu ja kun Upilla oli kunnon vauhti parin putken jäljiltä, niin se lintsasi ja hyppäsi keinun puolesta välistä pois. Sain sen meneen kunnolla, kun karjaisin. Toimii niin hyvin kuumalla terrierillä ;)

Kepit toimi, vaikkei nyt radalla tehtykään. Jee!

Rally-Nakki se on luokan priimus. Hyvin on mennyt, kaikki uudet asiat oppii nopeaan ja kaikki radanpätkät ovat onnistuneet, hieno koira!! Mieli tekisi jatkaa, mutta nyt ei anna tilanne myöten, joten ehkä tulostan kyltit ja opettelen niitä itse. Joltain rally-gurulta voin kysellä sitten neuvoja, jos en tajuu jotain. Kukahan se rally-guru olisi?? 

Molskis ja roiskis!!

Ennen pääsiäistä tehtiin Annan porukan kanssa perinteinen retki hyvinkään koirauimalaan. Ihme kyllä Ulpu ja Luna käyttäytyivät mallikkaasti halliin mentäessä, uida molskuttelivat sulassa sovussa samassa altaassa ja selvästi nauttivat siitä niin rakkaasta vedestä. Yhtään kelvollista kuvaa en tytöistä saanut, mutta kaikki nyt varmaan on ennenkin nähneet uivan koiran :) 

Meteli ja huuto olikin sitten melkoinen, kun raahasin koiran altaasta pois. Pesemisestä ei meinannut tulla mitään, kun rakki kiskoi vain takaisin altaalle koivet sutien järkyttävän huudon kera. Huuto ja vikinä jatkui pakattuani piskin boksiin ja koska Lunalla oli ihan samanlainen meininki, niin päätin viedä Ulpun pois hallista mahdollisimman nopeasti ja palata auttelemaan Annaa omiensa pakkaamisessa.

Kivahan siellä on käydä, mutta toisaalta kun koira menee hysteeriseksi altaasta poistuessa, niin en tiedä onko siinä mitään järkeä. Raukka tärisee, vinkuu ja läähättää. Ulkona onneksi rauhoitui ja kotimatkalla meillä olikin autossa kolme raatoa bokseissaan.

Palattuamme veinkin Ulpun melkein samoilla jaloilla hoitoon, jossa se oli kömpinyt nukkumaan melkein samointein. Näädän olin vienytkin jo lauantaina mummolaan, jossa mummo oli taasen ladannut kaapit täyteen herkkuja "kookipojalle". Minä itse otin nokan kohti pohjoista ja viettelin siellä pääsiäisen hiihdellen ja lumikenkäillen. Hyvä reissu oli.

Nyt se olisi paluu arkeen, treeneihin ja lähteepä ensiviikolla ilmo MEJÄ-kokeeseenkin :)

Rally-Nakkis

No nyt mä ryhdistäydyin ja sain viimeinkin ilmoitettua Näädän ja itseni harrastuksiin. Valitsimme tokon sijaan rally-tokon, koska ajattelin sen olevan kuitenkin ehkä meille sopivampi laji, tiukkapipoisuus kun ei oikein sovi mun pirtaan, ja rallya on kehuttu rennoksi. Viime maanantaina päästiin siis ensimmäistä kertaa tositoimiin. 

Mennessä mua hieman jännitti, kuinka Herra Nääpiö suhtautuu halliin, se kun ei ole koskaan sellaisessa käynyt. Jännitys kuitenkin osoittautui aivan turhaksi, pikkaisen Näätä pöllytteli karvojaan uudessa tilanteessa, mutta ei ollut muuten ilmeisestikään moinaskaan. 

Ensimmäinen tunti ainakin tuntui ehkä hieman turhalta, kun harjoittelimme katsekontaktia, seuraamista ja seuraamisesta istumista, mikä nyt meille ei mitään uutta tuonut tullessaan. Muutamaa kylttiäkin tehtiin, ja pikkuinen kolmen kyltin rata, mutta helppoo oli kun heinänteko. Näädän olisi voinut laskea hihnasta irti, ei sitä kiinnostanut muut koirat, hajut eikä mikään muukaan, kuin minä ja taskussani olevat herkut.On se ihana koira harrastaa.

Sunnuntaina ajelin koirien kanssa mummolaan pitkästä aikaa. Ulppis sai vihdoinkin hajoitettua lintulaudan, jota se on haukkunut ja hyppinyt joka ikisellä vierailulla. Olen siis mummolle yhden lintulaudan pystyssä :)

Muuten ollaan tallattu vanhaan malliin, agissa kepit ovat menneet harppauksin eteenpäin ja nyt hinkutellaan komeita kontakteja kotona. Ulkoiltu ollaan paljon, ihana kevätaurinko ei salli olla sisällä :)

Lumileikkejä mummolassa

Talvilomalla

Me ollaan oltu tämä viikko talvilomalla. Minä ja Andres vietettiin lomasta viisi päivää iloisessa Amsterdamissa, jossa minä kärventelin flunssan kourissa majapaikassamme (hyvä työntekijähän sairastaa lomallaan), kun pojat pyörivät kaupungin vilskeessä. Pääsin minäkin parina päivänä vähän kiertelemään, mutta tukkoinen olo piti huolen siitä, että illat otin lähinnä lepoa rommitotin kera.

Koirat olivat siis hoidossa sunnuntaista lauantaihin, kun olimme kotona vasta myöhään perjantai-iltana. Näätä oli perinteisesti isälläni mökkeilemässä, ja hyvin oli taas mennyt. Pikkasen Näätä oli tehnyt kepposia, repinyt vessapaperirullan, levittänyt veljeni laukun sisällön ympäriinsä ja kannellut sukkia ja pipoja, tapansa mukaan. Ilmeisesti Näätis oli sitä mieltä, että on suorastaa julmaa ja väärin jättää hänet yksin mökkiin saunomisen ajaksi :) 

Ulpu oli Katrin luona nekalassa ja erittäin tervetullut vieras se olikin ollut, Katri ei olisi halunnut antaa Ulpua meille takaisin ollenkaan :) Ulpu oli käyttäytynyt hyvin, nukkunut yöt Katrin kainalossa ja totellut myös vapaana ollessaan mainiosti. Myös Katrin kani oli selvinnyt vierailusta hengissä, vaikka mua se vähän pelottikin, Ulpu ja pupu kun olivat päivät asunnossa keskenään portilla erotettuna Katrin ollessa töissä. Mutta parempi näin, voidaan viedä Ulpua useamminkin sitten hoitoon. 

Onni on hyvä hoitopaikka koiralle, ja meillä onneksi on hyvät paikat molemmille. 

Nyt alkaa flunssa olemaan voitettu ja tänään onkin sitten taasen aksat, jee!

"Idea on se, että te ette selviä näistä radoista"

Sanoi toissasunnuntaina meidän Minna the agi-ope, kun tutustuimme rataan ja mietimme, kuinka me selviämme kiekuroista. Siis hienoa! Juuri tätä on kaivattu; kunnon haasteita, uusia kuvioita ja itsensä ruoskimista. Ollaan harjoiteltu välistävetoja, takaakiertoja, tiukkoja kääntöjä ja juostu niin, että keuhkoon pistää. Ja koira on ollut kanttuvei, kun asiat on sillekin uusia. 

Meitä on nyt ollut taas vain kolme koirakkoa treeneissä, joten ollaan myös ehditty hinkuttaan erikseen keppejä, kontakteja, keinua ja pussia. Kepit menee jo tosi hienosti, kunhan pysyn koiran rytmissä ja sillä autan Ulpua keskittymään. Minna myös ihmetteli, kuinka ihmeessä meidän kaikkien koirat voivat ihan yhtä aikaa olla kentällä; yksi puomilla, yksi kepeillä ja yksi keinulla, pallot vaan sinkoilee ja silti koirista jokainen pysyy omalla tontillaan. Tuossa pienessä hallissa treenaaminen onkin ollut juuri siitä hyvä, ettei muiden tekemisistä oteta kierroksia, vaan pysytellään kiltisti oman ihmisen läheisyydessä. Hyvä buugi, siis!

Ja me muuten selvittiin siitä radasta, ja vieläpä hemmetin hienosti!

Ulpukka 3 vuotta

Onnea meidän kauhukakaralle <3 

Paljon onnea myös sisaruksille!

Kamaluuksia

Mä pääsin vihdoinkin tänään Annan porukan kyydillä Eijalle katsomaan riiviöitä. Oli ne vaan aika suloisia pikku ärriereitä, vähän jo osasivat muristellakin terriereiden tyyliin. Ja pureskella kenkiä ja roikkua lahkeessa :D

kenkiä repiessä tuli melkein nahina

tämä pikkuinen väsähti syliin

Pikku-Ulpu <3 

Pentuset olivat mukavan riehakkaalla tuulella, vipelsivät ympäri kämppää ja kiipeilivät syliin.

Rohkeasti ne myös kävivät Rohmulla "kylässä"

"Rohmu, tuu leikkiin!"

Ruoka-tauko

Riehumisen ja syömisen päälle maittaa uni

Ihanasti ne vaan käpertyy koppaansa kaikki seitsemän samaan läjään :)

Hyvää tahtoa ja kavereita

Onkin taas tovi vierähtänyt viimeisestä, mut onneksi nyt on vähän jotain poikkeusta arkeemme saatu, ollaan nimittäin käyty lenkillä pariinkin otteeseen ihan kavereiden kera!

Männä viikolla matkassa oli "isot pojat" Patu ja Tahvo, työkaverini nallukat.

"mulle se!" Karjuu Ulppis

Tänään joukkoomme liittyikin sitten Virtaset, eli husky Hinata ja belgi Rokka, sekä isäntänsä Ville. Hinata ja Ulpu ottivat hieman yhteen, mutta saivat nopeaan marssijärjestyksen selväksi ja vältyttiin haavoilta, sen jälkeen ne kirmailivatkin kavereina kepin perään. 

Näätä ei valitettavasti osallistunut meidän talviseen riehaan, se kun jää isompiensa jalkoihin.Me käytiin Nääpiön kanssa sitten ihan kaksistaan käppäilemässä ja leikkimässä kotinurkilla.
Kuvat on sitten puhelimella otettu, suonette anteeksi :)

Ulpu, Hinata ja Rokka

Pienen järven jää, kokonaan meidän

Patua ei hanki ja pakkanen haittaa

Kaunis Hinata <3 

Oli tosi kiva olla tuon pienen järven jäällä, ketään ei missään ja tilaa juosta ja rellestää. Ulpulle tekee tosi hyvää saada leikkiä isompien koirien kanssa, vähän se alkuun jännitti Tahvon murinoita, kunnes ymmärsi, että vain ääni on paha. Ja onhan se melkoista karhun murinaa, kun koira on pienen ponin kokoinen :D

Syksyllä oltiin samalla porukalla isossa metsässä, silloinkin Hinata vähän möristeli Ulpulle, mutta lenkin jälkeen ne törröttivät nätisti rinnan "luokkakuvassa":

Rokka, Ulpu, Hinata, Tahvo ja Patu

On tosi kiva käydä lenkillä erilaisissa paikoissa, ei niin kyllästy. Meidän lempparit on isot metsät, mutta jäätkin ovat kivoja, kun aurinko paistaa eikä tuule liikaa. Nyt mäkin vihdoin sain ajokortin, eli voin keskenäni pakata rekkuset autoon ja hurauttaa uusiin maisemiin lenkille.

Agihommat on mennyt kivasti, kepit etenee hyvin, Ulpu hakee sisäänmenon tosi hyvin, eikä mun tarvitse enää olla niin kumarassa. Että kyllä ne tästä. Meillä on nyt jonkin aikaa uusi ope, (nimeä en nyt tosin muista) mikä varmasti tuo taasen uusia näkemyksiä, erilaisia treenejä ja niin edelleen :)

Pupun kova kohtalo

Tuollaisen pupun ostin keväällä Tampereen näyttelystä meille treenileluksi. Pupu on ollut mieluinen vinkuineen, jotka jouduin ensimmäisenä poistamaan, kun raato alkoi olemaan niin reikäinen, että vingut olisivat tippuneet jossain kohtaa kuitenkin.

Muutamaan solmuunkin olen joutunut raukan solmimaan, ettei katkeisi keskeltä. Matkan varrella on myös irronnut mm. korva, pää ja muita osia, joita ei enää tunnista. Ja kuten allaolevasta kuvasta voimme huomata, niin on muutenkin pupun aika jäädä eläkkeelle :)

raadompi raato

Käsintehdyn vetolelun ostin joskus, ei kestänyt. Ensimmäisten treenien aikana se jo levisi niin, että jouduin fiksailemaan sitä solmuin. Nyt se nätti palmikkolelu näyttää tältä:

P*skan möivät

Omassa hallissa onneksi uskallan palkata myös pallolla, mutta jossain epiksissä homma ei tule kuuloonkaan, pallo on liian kiva. Ja pallolla muutenkin leikitään enemmän, kun vetoleluilla, vaikka vetäminen onkin Ulpulle ihan huippua puuhaa. Varsinkin, jos vetolelussa on vielä vinku, silloin pääsee pieni terrieri elementtiinsä.

Koska meidän pupu on arvatenkin eläkkensä ansainnut, niin eilen otin palkaksi treeneihin pörröisen takinkauluksen, jonka löysin kaapin perältä. Saksin siitä metalliset nepparit pois, ettei hampaat mene ja kyllä se olikin mieluinen. Innolla odotan, kauan siinä henki pihisee, vai kestääkö paremmin kuin noi koirille tarkoitetut :)

Reeniä ja kavereita

Niin se on taasen vuosi vaihtunut. Mulla ei ole tapana lupailla tai tehdä mitään suuria suunnitelmia uudelle vuodelle, mutta tarkoituksena olisi kohottaa kuntoa, elää hieman terveellisemmin ja aloittaa myös Näädän kanssa joku sille sopiva harrastus. Sitä tokoahan mä sille mietin, mutta kyllä se taitaa niin olla, että pitkästyn lajiin kuitenkin. Harkinnassa meillä on nyt sit rally-toko. Vaikkakin olen pitänyt sitä hieman hanuna lajina, niin se kuitenkin voisi olla ihan kivaa ja Näätäläiselle sopivan kevyttä. Tarkoitus on edelleen ottaa vapaaharkka-vuoroja, joten ehkä Nääpiö pääsee myös tekemään kevyttä agia hyvin matalilla rimoilla ja ilman kontakteja. 

Joulu vieteltiin rauhallisissa tunnelmissa, ja vielä pyhien aikana saatiin vieraatkin viikoksi taloon. Koirat yllättivät moitteettomalla käytöksellään. Toki ne seurasivat vieraita koko viikon, ja Näätä kävi varastamassa Simonan matkalaukusta Simonan karkit ja veti naamaansa koko pussin, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ja Ulpu oli onnellinen, kun uudenvuoden aattona anoppikin jäi yöksi, ja otti Ulpun kainaloonsa sohvalle :)

Ulpu ja joululahja

Me käytiin myös Ulpun, Annan ja poikien kanssa tuossa kämppärillä lenkillä. Nemo tajusi heti, ettei Upille kannata veetuilla, mutta kaikkien yllätykseksi Nugan kanssa piti vähän keskustella kaapin paikasta. Upi teki kyllä aika äkkiä selväksi, kenen tahdissa marssitaan. Oli tosi kiva päästä ensinnäkin pölisemään Annan kanssa, mutta myös saada russellille kaltaistansa seuraa. 

Tosin me ollaan nyt pari kertaa tavattu lenkillä Raipe-parsoni, jolta Ulpu vie näppärästi kepit ja lumipallot ja kaiken muunkin Raipen vaan yrittäessä pysyä perässä huonolla menestyksellä. Ilmeisesti Raipe on ihan "tavallinen" kotikoira, koska emäntänsä puheista sain käsityksen, ettei koiran kanssa tehdä juurikaan mitään.

Mitään treenitaukoa nämä pyhät eivät ole tuoneet, onneksi. Tai eipä kait se pahaa tekisi, mutta edelleen tuo kerta viikkoon on mun makuun hieman liian vähän :) 

Koira on kulkenut tosi kivasti, pari viikkoa sitten tehtiin ekaa kertaa kepit naama menosuuntaan ja se teki ne kaikki, OIKEIN!!! Vihdoinkin! Onneksi mä tajusin ottaa ne tikut peruuttaen, muuten tahkottaisiin vieläkin niiden kanssa. Minä taasen olen ollut pari viimekertaa hieman tahmea, mutta se suotakoon.

Mitään suurempia suunnitelmia en uskalla asettaa agin suhteen. Haluan edelleen treenata rennosti, nauttia yhdessä tekemisestä ja opetella rauhassa. Mutta vähän kytee takaraivossa ajatus siitä, josko tämän vuoden aikana starttaisi virallisissa, ihan vaan haastaakseen lähinnä itsensä. Wyffe mittasi Ulpun miniksi, eli selvyys siitäkin saatiin.

Pitkästä aikaa otettiin videoo, joissa mun tahmeus näkyy erittäin hyvin. 

Reeniä1

Reeniä2

Että sellaista meille :) 

Ulpun sisko, Luna, synnytti muuten seitsemän pentustakin. Ja yksi niistä on kuulemma ihan Upin näköinen <3 

Ihan heti en kehtaa tunkeutua visiitille, mutta muutaman viikon kuluttua meen kyllä katsastamaan nuo pienet ihmeet. Ja ei, ei muuta meille yksikään, vaikkakin vaikea voi olla itsensä pidätteleminen, ovathan ne kuitenkin sukulaisia :)