Onnistumisen iloa

Me oltiin sunnuntaina Ulpun kanssa kaksin agitreeneissä, eli saatiin privaatti-opetusta. Ihan koko tuntia ei kyllä treenattu, mut kyllä se 45minsaakin teki ihan tehtävänsä :D

Treenattiin lyhyehköjä radanpätkiä, jotka meni oikein kivasti, onnistuin ohjauksessa ja Ulpu irtosi putkille ihan kauniisti. Hinkattiin myös keppejä, itseasiassa aina radanpätkän jälkeen kävin hinkuttaan pariin otteeseen kepakot. Ja nyt kokeiltiin hommaa peruuttamalla. Eli mä peruutin ja ohjasin koiraa käsillä. Ja koira teki. Kaikki 12 oikein komeesti, ja molemmilta puolin, jeeee! Vähän tuli hyvä mieli! Toi on mulle paljon helpompi tapa, kun yrittää opettaa koiraa samasta rintamasuunnasta. Mun rytmi pysyy, ja koira toimii. Tästä on niin hyvä jatkaa.

Me treenattiin myös irtoomista putkelle ihan erikseen hypyn kautta, putken pimeää kulmaa (no joo, kerran kokeiltiin, mut ei siinä ollut mitään ihmeellistä), keinua ja puomin kontakteja. Tällaisia treenejä olis hyvä olla useamminkin, tehdään tosi paljon rataa, mikä sekin tietty on tosi kivaa, mutta nää hinkuttamisetkin on tosi tärkeitä ja hyvää vaihtelua. Ja väsytti koiraakin oikein kivasti :)

Upi muuten tippui päälteen puomilta, kun lähti sille vähän huonosta kulmasta. Koiraan ei sattunut, ja ihan innoissaan kapusi takaisin. Tää on Upissa niin parasta; pikku haavereista ei olla moksiskaan, vaan meno jatkuu samalla innolla.

Eilen meillä oli vikat SDP-treenit. Päivi oli värkännyt meille kunnon juoksuradan ja mä mietin, et kuinkahan mä siitä oikein selviän. Pitkät suorat ei ole meidän vahvuus. 

Heti radan alkuun oli neljä suoraa hyppyä, en ollut yhtään varma, kuin Upi kestää lähdössä mun siirtyessä kolmos- ja neloshypyn väliin. Mut se varasti vaan kerran heti alussa, ja kun palautin koiran paikoilleen, komensin vielä tiukemmin, ni se pysy ihan just niin kauan, kunnes annoin luvan lähtöön. Tosi yllättynyt olin.

Kaikinpuolin treenit meni kivasti ja olin tosi tyytyväinen koiraani. Oikeastaan ainoat kunnon kämmit tuli siitä, et mä en aina ihan muistanut minne piti mennä, ja sit muutamalla hypyllä ja putkella otettiin vähän hienosäätöä ohjaukseen.Ja se teki komean lentokeinun. Mutta kun heti korjasin ja vaadin tiukemmin, ni johan toimi. Jopa A:n kontaktit meni hyvin. Päivi antoi palautetta, että koira eteni jo tosi hienosti. Nyt melkein harmittaa, että treenit loppuu siellä, ensimmäisen kerran me edettiin pitkiä pätkiä, mä sain ohjaukset varsinkin hypyille kulkemaan ja olin ajoissa, ja koira ei räykyttänyt mua kuuroksi :)

Ehkä otan taasen muutaman tunnin sieltä vaikkapa keväällä.

Talven elkeitä

Ihanaa, tässä on saatu parina aamuna nauttia kuuraisesta maasta. Yhtenä aamuna paisteli oikein aurinkokin, niinkuin tänäänkin. Mä olen ollut alkuviikon visusti töissä ja koska tuo toinen puolisko on työmatkalla Saksassa, on koirien kanssa täytynyt tehdä vähän erikoisjärjestelyjä. Näätä on ollut hoidossa mun isän luona ja Ulpua on käynyt mun työkaveri lenkittämässä täällä kotona. 

Aamuisin olen tehnyt Upin kanssa vähän pidempää lenkkiä ja käynyt sen kanssa palloa heittelemässä, että saa edes kerran päivässä juosta kunnolla. Mun työkaveri ei uskaltanut laskea Upia irti, mikä olikin ihan fiksusti ajateltu, eipä sit ainakan satu mitään onnettomuuksia.

palloleikkeä aamuauringossa

hoplaa!

 "Toi pölli mun pallon!!"

lähirutakko

Ulpu alkaisi olemaan taas trimmin tarpeessa. Olisi ollut kiva ehtiä kyniin se ennen kun Aatu palaa reissultaan, vaan enpä taida ehtiä. Kiva on kyllä saada kerrankin turkki pois näin syksyllä, usein se on ajoittunut juurikin kovemmille pakkasille, ja musta on tuntunut, että reppana paleltuu.

Sunnuntain agit meni ihan okei, tosin mulla meinas pitkästä aikaa kärähtää käämi Ulpuun ihan tosissaan. Oltiin aamulla oltu mökillä, ja Ulpu sai juoksennella siellä jonkin verran, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska treeneissä tuntui taas virtaa riittävän ja se räksytti mulle ekojen ratojen aikana melkein taukoamatta. Ärsytti ihan tosissaan, en meinannut kuulla ohjeistusta saatika ajatuksiani ja kerran sorruin karjaisemaan takaisin ihan kunnolla. Hetken se sitten olikin hiljaa ja mua katsottiin oudommin kun normaalisti. 

Ulpu myös karjui hallin laidalla, kun muut tekivät suorituksiaan. Varsinkin aussi Vaapun suorituksiin Upin on ihan pakko kommentoida. Sain sen siitä onneksi sit rauhoittumaan ja lopputreenit meni ihan kivasti. Ja enskerralla väsytän sen päivällä ihan tainnoksiin, silloin se pystyy paremmin keskittyyn, kun on pahin virta pois.

Ainoat koirahommat tässä on olleet vaan agitreenit, muuta kivaa ei ole ollut taas hetkeen. Alkaisi jo kaipailemaan jotain muutakin kivaa, tänään onneksi sentään ehtii lenkkeilemään rauhassa ja ilmeisen upeassa kelissäkin vielä!!

Ulpu goes PUNK

Taas olen sortunut turhamaisuuteen. Tilasin Ulpukalle nimilaatan, mutta kuitenkin sentään kaiverrutin siihen myös puhelinnumeron, ettei ihan turhake olisi. Koirahan tietää nimensä ilman laattaakin :D

Koska yritän edes olla hieman anarkisti, vaikka se pahin särmä onkin silentynyt vuosien karttuessa, niin mä olin enemmän kuin innoissani löytäessäni nimilaatat.comista pinkin, luunmuotoisen laatan oikein kallon kera. Kallot ovat mun kestosuosikkeja, jos joku ei sitä tiennyt, minuun on tatuoitu niitä peräti seitsemän kappaletta. Olenpa hurja. Onneksi nyt on rekkunenkin päivitetty sitten samalle tasolle, ni voidaan kallotella yhdessä. Ja olla hurjia :D 

niittipannan ja koiran kera

on se söpö

Näätäkin saa omansa, tosin hieman erilaisen, sille sopivamman laatan. Pinkki kallolaatta ei taida Näätiksen juttu olla jo ihan siksi, että pinkki on tyttöjen väri :)

Agilityssä kaikki hyvin, keppejä treenaillaan edelleen kuosiin, ja kun alusta on lähdetty, niin niissä nyt kestää. Onko muilla parsoneilla ollut ongelmia keppien opettelussa?

Kontaktien kanssa olen ollut tarkempi ja vaatinut koiralta joka kerta kunnollisen pysähtymisen, josta ei poistuta ennenkuin lupa tulee. Targetista on ollut paljon apua varsinkin A:lla, joka oli Upille selkeemmin se, mistä lintsataan. Ulpu on targetin kanssa alkanut oppimaan myös sen, että mä en välttis pysähdy, vaikka se niin tekeekin. Nämäkin asiat kun olisi tiennyt jo lajia aloitellessa, niin oltaisiin varmaan paljon parempia. Mutta onneksi ei ole kiire ja jostainhan se aina on aloitettava, eikös juu? Sitäpaitsi treenaaminen on niin sikakivaa, ni onpahan mitä treenailla. 

Myös pussiin ollaan tutustuttu ja se sujuukin ihan kivasti, vauhtia vaan lisää, ni hanskassa on. 

Näädän toko-kurssit ovat nyt toistaiseksi jäissä, kunnes alkava pikkujoulukausi on ohi, ja mulla enemmän vaihtoehtoja päivien suhteen (tämä siis puhtaasti työn takia). Sopivaa kurssia ei aikaisemmin syksyllä alkanut, ainakaan siis tossa pirkkahallilla, mä kun en pääse kulkemaan kauemmaksi. Siihenkin asiaan on tulossa muutos, nimittäin olen ilmoittautunut autokouluun, jei!

Hoplaa, sanoi Ulppis!

Piristettiin meidän arkea Takujen epiksillä lauantaina. Käteen meni :) Siinä ne sit olikin, tärkeimmät.

Otin alkuun putkiluokan rimoilla, se meni ihan okei, mut putket vähän takkus; tokan putken se yritti kieltää ja vikan meni väärästä ovesta, vaikka hyvin selkeesti ohjasin ja olin jopa sen väärän suun edessä hieman, siltikin koira oli vakaasti päättänyt mennä sinne väärään päähän , kiersi mut ja painatti sinne minne se itse oli suunnitellut. 

Mölliradassa tulikin sit hässäkkää, kun unohdin pari estettä välistä :) Toisaalta hyvä että unohdin, radalla oli meinaan pussi ja me ei olla sitä tehty koskaan. Tosin tunnen koirani sen verran, että olis se sen vetässyt varmaan ihan ongelmitta kuitenkin. Mutta siis, meille tyypillisesti meni ne kinkerit, vaan olipa ihan hauskaa ja nähtiin pari tuttuakin, vaikka paikalla oli yllättävän vähän jengiä.
Video putkiluokasta tuolla videoissa, kuvaaja valitettavasti poistui pääkallopaikalta mölliradan ajaksi :/

Nyt sitten ollaan aloitettu myös sen pussin harjoittelu :)

Metsässä ollaankin pyörähdetty tälläkertaa vähän isommalla sakilla, kun mukana oli työkaverini koirat Tahvo ja Patu, sekä työkaverini kaverin koirat Hinata ja Rokka. Kaikki muut koirat olivat isoja ja Ulppis pärjäs niin hienosti. Oikeastaan se oli porukan röyhkein koira; vei isommilta kepit suusta ja haukkui Rokkan kuuroksi. 

Olen tosi yllättynyt, että Ulpu on niin hyvin muiden koirien kanssa. Tässäkään ryhmässä ei mitään ongelmia tullut, vaikka Hinata alkuun vähän mörisi Upille. Koirapuistossakin Ulpu keskittyy enemmän omaan palloonsa, kun muihin koiriin, yrittää kyllä saada muita takaa-ajoon.

Muutama viikko sitten koutsin agitreeneissä kyllä tuli Upin ja auspai Vaapun välille vähän kärhämää. Tilanne meni niin, että mä tein hallin toisessa päässä A:ta ja Vaapu teki keppejä meistä kauempana. Ulppis lähti pallonsa kanssa sinne Vaapua morjensteleen, eikä Vaapu oikein arvostanut, vaan rähähti ihan kunnolla, mikä tietty johti kähinään, koska Upillehan ei vittuilla :)

Koirat saatiin erotettua aika nopeasti, reikiä ei tullut ja koirat rauhoittui. Vaapun omistaja  oli vähän huolissaan, ettei Ulpu saanut vammoja tai traumoja, mikä mua hieman huvitti. Rauhoittelin sitten, että noi traumat ei oikein ole meidän juttu ja että Ulppis kestää pienet kähinät oikein hyvin.

Vasemmalta oikealle; Belgi Rokka, Ulppis, husky Hinata, doggi/bernhard Tahvo ja seropi Patu

Parsonerkkariin meillä oli suunnitelma lähteä pyörähtämään ihan turisteina, mutta aamulla oli uni niin maistuvaa, ettei sitten lähdetty. Onnea nyt kuitenkin kaikille tavoitteisiinsa päässeille vielä tätäkin kautta, ensvuonna sitten uudestaan :)

Nemon, Lunan ja Nugan blogissa on käynnissä arvonta, voittajalle luvassa koiramaiset palkinnot, käykää osallistumassa!

Mä tykkään lukea blogeja ja ensimmäistä kertaa ikinä haluan suositella yhtä. Oudon rannan hiekka on hyvin kirjoitettu ja mielestäni paljon miettimisen aihetta antava blogi koirista. Hyviä kirjoituksia pennun hankinnasta, kasvattajan valinnasta, koulutuksesta, jalostuksesta jne. Suosittelen lukemaan, itse luin jo koko blogin läpi :)

supermies-asento

Näätiskin on supermies

Ja yhteispotretti <3 

Yksiö ilman mukavuuksia

Yks ilta hukkasin koirani siis ihan meille sisätiloihin. Etsin ja etsin, vähän jo huolestuin, kunnes huomasin vaatekaappini liukuoven olevan raollaan... 

Ja kukas se siellä? Näätä-rontti on muuttanut mun vaatekaappiin, lattialla lojuvan kylpytakin (plus muiden rojujen, kuten kuvasta näkyy) päällä on ilmeisesti mukava olla, on omaa rauhaa ja hämärä.

Ilmeisesti se on ajatellut olevansa jo siinä iässä, et voi muuttaa omaan yksiöön :D