Kamaluuksia

Mä pääsin vihdoinkin tänään Annan porukan kyydillä Eijalle katsomaan riiviöitä. Oli ne vaan aika suloisia pikku ärriereitä, vähän jo osasivat muristellakin terriereiden tyyliin. Ja pureskella kenkiä ja roikkua lahkeessa :D

kenkiä repiessä tuli melkein nahina

tämä pikkuinen väsähti syliin

Pikku-Ulpu <3 

Pentuset olivat mukavan riehakkaalla tuulella, vipelsivät ympäri kämppää ja kiipeilivät syliin.

Rohkeasti ne myös kävivät Rohmulla "kylässä"

"Rohmu, tuu leikkiin!"

Ruoka-tauko

Riehumisen ja syömisen päälle maittaa uni

Ihanasti ne vaan käpertyy koppaansa kaikki seitsemän samaan läjään :)

Hyvää tahtoa ja kavereita

Onkin taas tovi vierähtänyt viimeisestä, mut onneksi nyt on vähän jotain poikkeusta arkeemme saatu, ollaan nimittäin käyty lenkillä pariinkin otteeseen ihan kavereiden kera!

Männä viikolla matkassa oli "isot pojat" Patu ja Tahvo, työkaverini nallukat.

"mulle se!" Karjuu Ulppis

Tänään joukkoomme liittyikin sitten Virtaset, eli husky Hinata ja belgi Rokka, sekä isäntänsä Ville. Hinata ja Ulpu ottivat hieman yhteen, mutta saivat nopeaan marssijärjestyksen selväksi ja vältyttiin haavoilta, sen jälkeen ne kirmailivatkin kavereina kepin perään. 

Näätä ei valitettavasti osallistunut meidän talviseen riehaan, se kun jää isompiensa jalkoihin.Me käytiin Nääpiön kanssa sitten ihan kaksistaan käppäilemässä ja leikkimässä kotinurkilla.
Kuvat on sitten puhelimella otettu, suonette anteeksi :)

Ulpu, Hinata ja Rokka

Pienen järven jää, kokonaan meidän

Patua ei hanki ja pakkanen haittaa

Kaunis Hinata <3 

Oli tosi kiva olla tuon pienen järven jäällä, ketään ei missään ja tilaa juosta ja rellestää. Ulpulle tekee tosi hyvää saada leikkiä isompien koirien kanssa, vähän se alkuun jännitti Tahvon murinoita, kunnes ymmärsi, että vain ääni on paha. Ja onhan se melkoista karhun murinaa, kun koira on pienen ponin kokoinen :D

Syksyllä oltiin samalla porukalla isossa metsässä, silloinkin Hinata vähän möristeli Ulpulle, mutta lenkin jälkeen ne törröttivät nätisti rinnan "luokkakuvassa":

Rokka, Ulpu, Hinata, Tahvo ja Patu

On tosi kiva käydä lenkillä erilaisissa paikoissa, ei niin kyllästy. Meidän lempparit on isot metsät, mutta jäätkin ovat kivoja, kun aurinko paistaa eikä tuule liikaa. Nyt mäkin vihdoin sain ajokortin, eli voin keskenäni pakata rekkuset autoon ja hurauttaa uusiin maisemiin lenkille.

Agihommat on mennyt kivasti, kepit etenee hyvin, Ulpu hakee sisäänmenon tosi hyvin, eikä mun tarvitse enää olla niin kumarassa. Että kyllä ne tästä. Meillä on nyt jonkin aikaa uusi ope, (nimeä en nyt tosin muista) mikä varmasti tuo taasen uusia näkemyksiä, erilaisia treenejä ja niin edelleen :)

Pupun kova kohtalo

Tuollaisen pupun ostin keväällä Tampereen näyttelystä meille treenileluksi. Pupu on ollut mieluinen vinkuineen, jotka jouduin ensimmäisenä poistamaan, kun raato alkoi olemaan niin reikäinen, että vingut olisivat tippuneet jossain kohtaa kuitenkin.

Muutamaan solmuunkin olen joutunut raukan solmimaan, ettei katkeisi keskeltä. Matkan varrella on myös irronnut mm. korva, pää ja muita osia, joita ei enää tunnista. Ja kuten allaolevasta kuvasta voimme huomata, niin on muutenkin pupun aika jäädä eläkkeelle :)

raadompi raato

Käsintehdyn vetolelun ostin joskus, ei kestänyt. Ensimmäisten treenien aikana se jo levisi niin, että jouduin fiksailemaan sitä solmuin. Nyt se nätti palmikkolelu näyttää tältä:

P*skan möivät

Omassa hallissa onneksi uskallan palkata myös pallolla, mutta jossain epiksissä homma ei tule kuuloonkaan, pallo on liian kiva. Ja pallolla muutenkin leikitään enemmän, kun vetoleluilla, vaikka vetäminen onkin Ulpulle ihan huippua puuhaa. Varsinkin, jos vetolelussa on vielä vinku, silloin pääsee pieni terrieri elementtiinsä.

Koska meidän pupu on arvatenkin eläkkensä ansainnut, niin eilen otin palkaksi treeneihin pörröisen takinkauluksen, jonka löysin kaapin perältä. Saksin siitä metalliset nepparit pois, ettei hampaat mene ja kyllä se olikin mieluinen. Innolla odotan, kauan siinä henki pihisee, vai kestääkö paremmin kuin noi koirille tarkoitetut :)

Reeniä ja kavereita

Niin se on taasen vuosi vaihtunut. Mulla ei ole tapana lupailla tai tehdä mitään suuria suunnitelmia uudelle vuodelle, mutta tarkoituksena olisi kohottaa kuntoa, elää hieman terveellisemmin ja aloittaa myös Näädän kanssa joku sille sopiva harrastus. Sitä tokoahan mä sille mietin, mutta kyllä se taitaa niin olla, että pitkästyn lajiin kuitenkin. Harkinnassa meillä on nyt sit rally-toko. Vaikkakin olen pitänyt sitä hieman hanuna lajina, niin se kuitenkin voisi olla ihan kivaa ja Näätäläiselle sopivan kevyttä. Tarkoitus on edelleen ottaa vapaaharkka-vuoroja, joten ehkä Nääpiö pääsee myös tekemään kevyttä agia hyvin matalilla rimoilla ja ilman kontakteja. 

Joulu vieteltiin rauhallisissa tunnelmissa, ja vielä pyhien aikana saatiin vieraatkin viikoksi taloon. Koirat yllättivät moitteettomalla käytöksellään. Toki ne seurasivat vieraita koko viikon, ja Näätä kävi varastamassa Simonan matkalaukusta Simonan karkit ja veti naamaansa koko pussin, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ja Ulpu oli onnellinen, kun uudenvuoden aattona anoppikin jäi yöksi, ja otti Ulpun kainaloonsa sohvalle :)

Ulpu ja joululahja

Me käytiin myös Ulpun, Annan ja poikien kanssa tuossa kämppärillä lenkillä. Nemo tajusi heti, ettei Upille kannata veetuilla, mutta kaikkien yllätykseksi Nugan kanssa piti vähän keskustella kaapin paikasta. Upi teki kyllä aika äkkiä selväksi, kenen tahdissa marssitaan. Oli tosi kiva päästä ensinnäkin pölisemään Annan kanssa, mutta myös saada russellille kaltaistansa seuraa. 

Tosin me ollaan nyt pari kertaa tavattu lenkillä Raipe-parsoni, jolta Ulpu vie näppärästi kepit ja lumipallot ja kaiken muunkin Raipen vaan yrittäessä pysyä perässä huonolla menestyksellä. Ilmeisesti Raipe on ihan "tavallinen" kotikoira, koska emäntänsä puheista sain käsityksen, ettei koiran kanssa tehdä juurikaan mitään.

Mitään treenitaukoa nämä pyhät eivät ole tuoneet, onneksi. Tai eipä kait se pahaa tekisi, mutta edelleen tuo kerta viikkoon on mun makuun hieman liian vähän :) 

Koira on kulkenut tosi kivasti, pari viikkoa sitten tehtiin ekaa kertaa kepit naama menosuuntaan ja se teki ne kaikki, OIKEIN!!! Vihdoinkin! Onneksi mä tajusin ottaa ne tikut peruuttaen, muuten tahkottaisiin vieläkin niiden kanssa. Minä taasen olen ollut pari viimekertaa hieman tahmea, mutta se suotakoon.

Mitään suurempia suunnitelmia en uskalla asettaa agin suhteen. Haluan edelleen treenata rennosti, nauttia yhdessä tekemisestä ja opetella rauhassa. Mutta vähän kytee takaraivossa ajatus siitä, josko tämän vuoden aikana starttaisi virallisissa, ihan vaan haastaakseen lähinnä itsensä. Wyffe mittasi Ulpun miniksi, eli selvyys siitäkin saatiin.

Pitkästä aikaa otettiin videoo, joissa mun tahmeus näkyy erittäin hyvin. 

Reeniä1

Reeniä2

Että sellaista meille :) 

Ulpun sisko, Luna, synnytti muuten seitsemän pentustakin. Ja yksi niistä on kuulemma ihan Upin näköinen <3 

Ihan heti en kehtaa tunkeutua visiitille, mutta muutaman viikon kuluttua meen kyllä katsastamaan nuo pienet ihmeet. Ja ei, ei muuta meille yksikään, vaikkakin vaikea voi olla itsensä pidätteleminen, ovathan ne kuitenkin sukulaisia :)