Reeniä ja kavereita

Niin se on taasen vuosi vaihtunut. Mulla ei ole tapana lupailla tai tehdä mitään suuria suunnitelmia uudelle vuodelle, mutta tarkoituksena olisi kohottaa kuntoa, elää hieman terveellisemmin ja aloittaa myös Näädän kanssa joku sille sopiva harrastus. Sitä tokoahan mä sille mietin, mutta kyllä se taitaa niin olla, että pitkästyn lajiin kuitenkin. Harkinnassa meillä on nyt sit rally-toko. Vaikkakin olen pitänyt sitä hieman hanuna lajina, niin se kuitenkin voisi olla ihan kivaa ja Näätäläiselle sopivan kevyttä. Tarkoitus on edelleen ottaa vapaaharkka-vuoroja, joten ehkä Nääpiö pääsee myös tekemään kevyttä agia hyvin matalilla rimoilla ja ilman kontakteja. 

Joulu vieteltiin rauhallisissa tunnelmissa, ja vielä pyhien aikana saatiin vieraatkin viikoksi taloon. Koirat yllättivät moitteettomalla käytöksellään. Toki ne seurasivat vieraita koko viikon, ja Näätä kävi varastamassa Simonan matkalaukusta Simonan karkit ja veti naamaansa koko pussin, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ja Ulpu oli onnellinen, kun uudenvuoden aattona anoppikin jäi yöksi, ja otti Ulpun kainaloonsa sohvalle :)

Ulpu ja joululahja

Me käytiin myös Ulpun, Annan ja poikien kanssa tuossa kämppärillä lenkillä. Nemo tajusi heti, ettei Upille kannata veetuilla, mutta kaikkien yllätykseksi Nugan kanssa piti vähän keskustella kaapin paikasta. Upi teki kyllä aika äkkiä selväksi, kenen tahdissa marssitaan. Oli tosi kiva päästä ensinnäkin pölisemään Annan kanssa, mutta myös saada russellille kaltaistansa seuraa. 

Tosin me ollaan nyt pari kertaa tavattu lenkillä Raipe-parsoni, jolta Ulpu vie näppärästi kepit ja lumipallot ja kaiken muunkin Raipen vaan yrittäessä pysyä perässä huonolla menestyksellä. Ilmeisesti Raipe on ihan "tavallinen" kotikoira, koska emäntänsä puheista sain käsityksen, ettei koiran kanssa tehdä juurikaan mitään.

Mitään treenitaukoa nämä pyhät eivät ole tuoneet, onneksi. Tai eipä kait se pahaa tekisi, mutta edelleen tuo kerta viikkoon on mun makuun hieman liian vähän :) 

Koira on kulkenut tosi kivasti, pari viikkoa sitten tehtiin ekaa kertaa kepit naama menosuuntaan ja se teki ne kaikki, OIKEIN!!! Vihdoinkin! Onneksi mä tajusin ottaa ne tikut peruuttaen, muuten tahkottaisiin vieläkin niiden kanssa. Minä taasen olen ollut pari viimekertaa hieman tahmea, mutta se suotakoon.

Mitään suurempia suunnitelmia en uskalla asettaa agin suhteen. Haluan edelleen treenata rennosti, nauttia yhdessä tekemisestä ja opetella rauhassa. Mutta vähän kytee takaraivossa ajatus siitä, josko tämän vuoden aikana starttaisi virallisissa, ihan vaan haastaakseen lähinnä itsensä. Wyffe mittasi Ulpun miniksi, eli selvyys siitäkin saatiin.

Pitkästä aikaa otettiin videoo, joissa mun tahmeus näkyy erittäin hyvin. 

Reeniä1

Reeniä2

Että sellaista meille :) 

Ulpun sisko, Luna, synnytti muuten seitsemän pentustakin. Ja yksi niistä on kuulemma ihan Upin näköinen <3 

Ihan heti en kehtaa tunkeutua visiitille, mutta muutaman viikon kuluttua meen kyllä katsastamaan nuo pienet ihmeet. Ja ei, ei muuta meille yksikään, vaikkakin vaikea voi olla itsensä pidätteleminen, ovathan ne kuitenkin sukulaisia :)