Päivitystä pitkästä aikaa!! Kuten varmasti kaikki lukijat tietää, niin me ollaan tehty muutto toiselle puolen suomea Kittilään, Sirkan kylään. Olin täällä jo syyskuun ilman koiraa töissä, ja sain töitä myös talveksi, joten heitettiin hyvästit vanhoille kuvioille, pakattiin elämämme mun pikku Corsaan ja hurauteltiin napapiirin toiselle puolelle revontulien maahan.
Perinteisesti ajeltiin ensin pariksi päiväksi Ouluun kaverin luokse. Ulpu matkusti pelkääjän paikalla vöissä, ja nukkui kiltisti suurimman osan matkasta. Tosin jossain kohtaa pohjanmaata se sai jonkun vastustamattoman tuoksun nokkaansa, ja nuuskutti ilmaa innosta vinkuen.
Vierailu ystäväni luona meni odotettua paremmin. Saapumis-iltana se käpertyi koppaansa ja nukkui koko illan rauhassa. Seuraavana päivänä tutustuttiin yhdessä paremmin Ouluun, käytiin palloa heittämässä nallikarilla ja käveltiin Pikisaaren kautta Kuusisaareen.
Matkan Oulusta Kittilään Ulpu joutuikin matkustaan repsikan jalkatilassa, koska ystäväni tuli meidän kyydissä myös lappiin. Viikonloppu me vieteltiinkin metsä- ja halkohommia tehden Veitservasan metsissä. Ulpu pysyi hienosti lähellä metsässä, kertaakaan ei kadonnut kuuloetäisyydeltä, matkusti traktorin lavalla ja toimi hyvänä päällysmiehenä halkohommissa. Ja illat nukkui niin sikeästi, ettei välittänyt yhtään siitä, kun me ihmiset katseltiin telkkaria pirtissä jonne koiraa ei saanut laskea, vaan nukkui portaissa takin päälle käpertyneenä.
Eilen tultiinkin sitten omaan kotiin, käytiin saunassa ja köllöteltiin yhdessä sohvalla koko ilta. Ulpu on kyllä hienosti sopeutunut tilanteisiin, ja se tuntuu oppivan hyvin nopeasti eri talojen säännöt ja käyttäytynyt uskomattoman hienosti koko ajan ja totellut käskyjä kuin parempikin palveluskoira. Alkaako ikä tekeen tehtävänsä kenties? Vai olenko oikeasti vain onnistunut tuon kanssa? Vaikea sanoa, ehkä sillä on vaan joku vaihe meneillään :D
