Ah, rauhaisaa pikkukylän meininkiä!! Ollaan rämmitty metsät ja keskustakin, Ulpu on saanut kaverin eräästä pienestä pilkku-piskistä ja elämä täällä on lähtenyt rullaamaan hyvin. Mulla on alkanut työt, eli pikkuhiljaa se säännöllisen epäsäännöllinen arkikin alkaa urautumaan. Mähän siis olen ollut lomalla tässä yli kuukauden :)
Heti ekalla viikolla täällä mun entisen kämppikseni Maijan dalmiksen pentu Tom oli meillä hoidossa kolme päivää. Tom on melkoisen jääräpäinen ja vahvatahtoinen pentu, se osoitti kyllä heti kokevansa vääryyttä, kun en antanut piskien riehua sisätiloissa :) Tuossa se märisi sohvalla kovaan ääneen mua tuijottaen.
Maijan ja Tomin kanssa ollaan käyty kävelyllä, riehuttu ja ajettu autolla pöpelikköön. Tuli siinä tosiaan testattua sekä terrierin, että pilkkumiehen hermot, kun pimeällä tiellä auto lähtee ensin heijaamaan ja pyörähtää siitä vastaantulijoiden kaistan yli penkkaan, Maija kiljuu, minä rauhoittelen. Auton pysähdyttyä tsekkaan tietenkin ensin koirien kunnon, jotka raukat heräsivät kesken unien kuumottavaan tilanteeseen, ja sitten alamme miettiin, mistä saamme apua. Kun nousimme autosta pois, Ulpu alkoi ensin haukkumaan ihan vimmatusti. Kävin autolla komentamassa sitä rauhoittumaan, jonka jälkeen molemmat käpertyivät takaisin unilleen. Uskomatonta. Pieni Tom ei oikeastaan reagoinut tilanteeseen mitenkään, vaikka Maijan hermo petti. Saatiin onneksi pian apua ja muki ongittua penkasta ehjänä. Huh!
Terrierin hermoja koettelin vielä lisää ajamalla tolpan kautta myöhemmin samalla viikolla. Hyvin kesti koiran (ja omat) hermot, mutta auto ei ihan kestänyt. Voi mun corsaa, toivottavasti se saadaan korjattua.
Ekalla hiihtolenkillä koiran kanssa kävin eilen, pari kertaa se yritti suksiin kiinni, mutta antoi olla, kun kielsin. Hyvin se viipotti edellä, siitä tulee vielä hyvä hiihtokoira :)
Tällaista tänne, onnellisesti elossa :)
Kuulostaapa ihanalta elämä Lapissa! Siellä sitten sattuu ja tapahtuu. Teetkö nyt pitkää päivää? Onko sitten pidemmät vapaatkin? Onneksi ei käynyt pahemmin noissa ulosajoissa, mutta ole nyt varovainen! Ja autoon mukaan tarpeeksi lämmintä + puhelimeen virtaa, ettei tarvi kauaa nököttää tien poskessa. Näyttääpä söpöltä toi pikku-pilkkumies :) Voih, siellä pääsee koiran kanssa ladulle! Samaa olen haaveillut, mutta en vielä koskaan uskaltanut kokeilla. Ehkä järven jäällä voisi testata, kun en koirahiihtolatuja tiedä täällä olevan... Ja ihanaa, kun siellä on talvi! Täällä vaan märkää ja kuraa.
VastaaPoistaMulla on ihan normaaleja työvuoroja ja ollut myös pehmeä lasku arkeen, mikä on koiran kannalta ollut ihan mahtavaa :) Me saatiin nopeasti apua kun mentiin penkkaan, tuosta kulkee paljon autoja ohitse, ei tarvinnut edes soittaa kellekään, kun oli jo auto saatu takaisin tielle. Ystävällisiä ihmisiä. Järven jäällä varmaan kannattaa harjoitella, siinä peltsullahan on talvisin kerran viikossa koirahiihtovuoro, aika lyhythän se on, mutta pääsee ainakin ladulle :) Täällä ei varsinainen koiralatu ole vielä auki, joten hiihdettiin valaisematonta metsätietä, osan matkasta Upi juoksi vapaana. Lumi on kyllä mukava asia :)
VastaaPoistaKiva kuulla, ettei se sitten ihan niin korvessa ole, että auton kanssa ei jää pitkäksi aikaa pulaan :) Kiitti vinkistä, en tiennytkään tosta Peltsun koirahiihtovuorosta! Saa nähdä, tuleeko sitä kuitenkaan mentyä, kun omat hiihtotaidot on mitä on... Olisi se kyllä tehokas liikuntamuoto, jos tänä vuonna saisi innostuksen taas päälle :)
PoistaEi jää pulaan, ja on tossa kavereilla autoja, jos jonnekin täytyy päästä :) Enhän minäkään mitään hiihtää osaa, viimetalvena hiihdin ekaa kertaa noin 15sta vuoteen. Ja oli se sen näköistäkin ;) Nyt se alkaa sujumaan jo vähän paremmin, kun on reilu 50 kilsaa alla, että kyllä se siitä lähtee kun vaan tekee :)
Poista