Ah, rauhaisaa pikkukylän meininkiä!! Ollaan rämmitty metsät ja keskustakin, Ulpu on saanut kaverin eräästä pienestä pilkku-piskistä ja elämä täällä on lähtenyt rullaamaan hyvin. Mulla on alkanut työt, eli pikkuhiljaa se säännöllisen epäsäännöllinen arkikin alkaa urautumaan. Mähän siis olen ollut lomalla tässä yli kuukauden :)
Heti ekalla viikolla täällä mun entisen kämppikseni Maijan dalmiksen pentu Tom oli meillä hoidossa kolme päivää. Tom on melkoisen jääräpäinen ja vahvatahtoinen pentu, se osoitti kyllä heti kokevansa vääryyttä, kun en antanut piskien riehua sisätiloissa :) Tuossa se märisi sohvalla kovaan ääneen mua tuijottaen.
Maijan ja Tomin kanssa ollaan käyty kävelyllä, riehuttu ja ajettu autolla pöpelikköön. Tuli siinä tosiaan testattua sekä terrierin, että pilkkumiehen hermot, kun pimeällä tiellä auto lähtee ensin heijaamaan ja pyörähtää siitä vastaantulijoiden kaistan yli penkkaan, Maija kiljuu, minä rauhoittelen. Auton pysähdyttyä tsekkaan tietenkin ensin koirien kunnon, jotka raukat heräsivät kesken unien kuumottavaan tilanteeseen, ja sitten alamme miettiin, mistä saamme apua. Kun nousimme autosta pois, Ulpu alkoi ensin haukkumaan ihan vimmatusti. Kävin autolla komentamassa sitä rauhoittumaan, jonka jälkeen molemmat käpertyivät takaisin unilleen. Uskomatonta. Pieni Tom ei oikeastaan reagoinut tilanteeseen mitenkään, vaikka Maijan hermo petti. Saatiin onneksi pian apua ja muki ongittua penkasta ehjänä. Huh!
Terrierin hermoja koettelin vielä lisää ajamalla tolpan kautta myöhemmin samalla viikolla. Hyvin kesti koiran (ja omat) hermot, mutta auto ei ihan kestänyt. Voi mun corsaa, toivottavasti se saadaan korjattua.
Ekalla hiihtolenkillä koiran kanssa kävin eilen, pari kertaa se yritti suksiin kiinni, mutta antoi olla, kun kielsin. Hyvin se viipotti edellä, siitä tulee vielä hyvä hiihtokoira :)
Tällaista tänne, onnellisesti elossa :)
