Sanoi toissasunnuntaina meidän Minna the agi-ope, kun tutustuimme rataan ja mietimme, kuinka me selviämme kiekuroista. Siis hienoa! Juuri tätä on kaivattu; kunnon haasteita, uusia kuvioita ja itsensä ruoskimista. Ollaan harjoiteltu välistävetoja, takaakiertoja, tiukkoja kääntöjä ja juostu niin, että keuhkoon pistää. Ja koira on ollut kanttuvei, kun asiat on sillekin uusia.
Meitä on nyt ollut taas vain kolme koirakkoa treeneissä, joten ollaan myös ehditty hinkuttaan erikseen keppejä, kontakteja, keinua ja pussia. Kepit menee jo tosi hienosti, kunhan pysyn koiran rytmissä ja sillä autan Ulpua keskittymään. Minna myös ihmetteli, kuinka ihmeessä meidän kaikkien koirat voivat ihan yhtä aikaa olla kentällä; yksi puomilla, yksi kepeillä ja yksi keinulla, pallot vaan sinkoilee ja silti koirista jokainen pysyy omalla tontillaan. Tuossa pienessä hallissa treenaaminen onkin ollut juuri siitä hyvä, ettei muiden tekemisistä oteta kierroksia, vaan pysytellään kiltisti oman ihmisen läheisyydessä. Hyvä buugi, siis!
Ja me muuten selvittiin siitä radasta, ja vieläpä hemmetin hienosti!
