maanantai 7. tammikuuta 2013

Pupun kova kohtalo


Tuollaisen pupun ostin keväällä Tampereen näyttelystä meille treenileluksi. Pupu on ollut mieluinen vinkuineen, jotka jouduin ensimmäisenä poistamaan, kun raato alkoi olemaan niin reikäinen, että vingut olisivat tippuneet jossain kohtaa kuitenkin.
Muutamaan solmuunkin olen joutunut raukan solmimaan, ettei katkeisi keskeltä. Matkan varrella on myös irronnut mm. korva, pää ja muita osia, joita ei enää tunnista. Ja kuten allaolevasta kuvasta voimme huomata, niin on muutenkin pupun aika jäädä eläkkeelle :)

raadompi raato

Käsintehdyn vetolelun ostin joskus, ei kestänyt. Ensimmäisten treenien aikana se jo levisi niin, että jouduin fiksailemaan sitä solmuin. Nyt se nätti palmikkolelu näyttää tältä:

P*skan möivät

Omassa hallissa onneksi uskallan palkata myös pallolla, mutta jossain epiksissä homma ei tule kuuloonkaan, pallo on liian kiva. Ja pallolla muutenkin leikitään enemmän, kun vetoleluilla, vaikka vetäminen onkin Ulpulle ihan huippua puuhaa. Varsinkin, jos vetolelussa on vielä vinku, silloin pääsee pieni terrieri elementtiinsä.
Koska meidän pupu on arvatenkin eläkkensä ansainnut, niin eilen otin palkaksi treeneihin pörröisen takinkauluksen, jonka löysin kaapin perältä. Saksin siitä metalliset nepparit pois, ettei hampaat mene ja kyllä se olikin mieluinen. Innolla odotan, kauan siinä henki pihisee, vai kestääkö paremmin kuin noi koirille tarkoitetut :)

5 kommenttia:

  1. Hahahahahaaa! Melkoisen samannäköisiä lelunraatoja löytyy meiltäkin...Mimillä ja Maisalla ei kestä mikään! Viime kesänä mökkivieraat toivat tuliaisiksi semmoisen kelluvan Wubbakongin (hinta jotain 18€, siis älyttömän KALLIS)ja on nyt ratki revenneenä. Ainoat, jotka kestävät Mimarin ja Maisan vetoleikkejä edes jonkin aikaa ovat ne paksut köydet. Pehmoilta nuo kumpiki syövät heti silmät päästä ja sitten suolistetaan-aloitetaan "aivoista" eli niistä silmien kohdalle syödyistä rei´istä...

    Aidot turkiksen palat eivät jostain kumman syystä kiehdo meidän neitejä, liekö niin että ovat liian kestäviä; se repeämisestä tuleva ratki riemukkaan rätsäshtelevä ääni saa noi kummatkin naikkoset vain kiihtymään entisestään kunnes lelusta ei ole jäljellä kuin joku riekale.

    kumma juttu, meidän Amilla kesti lelut sen koko elin iän, niitä hoidettiin ja kannettin aina mukana, ne olivat Amille tosi tärkeitä. Ami ei raastanut lelujaan rikki. Ainoastaan, jos pehmolelulla oli jokin "tukka" tai karvatupsuja jossain, ne Amin piti aina huolellisesti parturoida ihan sileäksi, sitten lelu kelpasi. Balmerillakin oli sama köysilelu varmaan ainakin 7 vuotta...kunnes nämä tyttöset tulivat taloon :) Mulla on ainakin kassillinen sellaisia vähän hajonneita leluja, jotka mun pitäisi fixata, mutta en ole jaksanut...

    Nykyään useimmat koiran lelut ovat suoraan sanottuna paskan väärttejä - ne hajoavat alle 5 minuutissa! Monet Mustista ja Miriistä ostetut koiran lelut ovat hajonneet aivan heti, en enää koskaan haaskaa rahoja niihin. Kirppareilta olen ostanut jotain pehmoja, ja kaikkein kestävin lelu on ollut Fisher&Price merkkinen vauvalle tarkoitettu lelu, jonkinlainen "pallo" missä on paljon erilaisia värikkäitä ulokkeita ja helistimiä sisällä; se on ollut käytössä monta vuotta. Pitäis varmaan itse tehdä jostain nahasta leluja, jotka sitten täyttääis jollain ja laittais sisään vanhan kunnon kilikellon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän ei oikeestaan loju leluja sisällä missään Ulpun raadeltavana, vaan niillä leikitään yhdessä ulkona. Siitä huolimatta näitä lussuja pehmoleluja saisi hommailla vinon pinon varastoon. Kivoahan ne koiran mielestä on, kun on vinku ja pörröä, mut esim. pupua edeltänyt haisunäätä ratkesi poikki ihan muutaman käyttökerran jälkeen.... haisunäätä ja pupu ovat olleet siis pelkästään agipalkkana.

      Poista
  2. :D :D :D
    Toi on kyllä tosi hyvin käytetty loppuun.
    Meillä on kestäny tosi hyvin ne ruottalaisen huanekalufirman lastenpehmot. Siis paremmin kun mitkään eläinkaupan lelut. Ja ovat kaikenlisäks halpoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo, hyvin eläkkeensä ansainnut pupu :)
      Meillä on juurikin saman firman hiiri, puuttuu siltä jalat vissiin, mut muuten huomattavasti paremmassa kunnossa kun pupu :)

      Poista
  3. Jännä juttu, kun meillä menee kans kaikki pehmo- ja muovilelut rikki alta minuutin, mutta jostain kumman syystä noi road kill -lelut on kestäneet pitkään, vaikka heitän sellaisen palkkana treeneissä. Ihan eka pupu on ollut käytössä parisen vuotta, alkaa nyt riekaloitua, mutta sitten niitä samantapaisia on jemmassa vielä kettu Lunalle ja sorsa Nugalle :) Olen ostanut niitä, kun saa kaksi yhden hinnalla tai muuten alesta. Aikas kätsy toi karvareunus ja tuntuu toimivan, kiitti vinkistä!

    VastaaPoista