Mä olin tuhma ja lintsasin viimesunnuntaina agitreeneistä. Syynä oli pirkanmaan parsonistien tallipäivä, enkä muuten kadu yhtään, päinvastoin, oli tosi hauskaa! Mä en ole siis melkein pariinkytä vuoteen istunut hevosen selässä, joten oli alkuun vähän pelonsekavat tunteet, vaikkakin alla oli siis issikka, eli ei mikään kauheen iso otus. Meidät jaettiin kahteen ryhmään; kenttäläiset (eli vähän ratsastaneet) ja maastolaiset (eli hikarit). Maastolaiset lähtivät ensin ja silläaikaa me muut syötiin ja saatiin pikaiset manikyyrit ja sit oli vaihto.
Mä sain ratsukseni Hriplan, pienen mutta todella pirteän humman, joka heti kärkeen näykkäs mua käsivarresta. Kai se vaistos, et mä olen ihan keltanokka ja yritti ottaa luulot pois :) Mä pärjäsin Hriplan kans ihan kivasti kuitenkin, se ei viskonut mua satulasta eikä mitään :)
Tallilla oli myös heinäkuussa syntynyt varsa
Hikarit tulee maastosta
Isovillakoira Halla teki muhun lähtemättömän vaikutuksen
Koska emme menneet treenaan, pidimme omassa pihassa keppisulkeiset ja käytiin pitkällä metsälenkillä koirien kanssa. Oli mukavaa huomata, että hyttyset olivat vähentyneet jo metsästä, ihanaa.
Ulpu mutakylvyn jälkeen
Näätä pujottelee
Taitava se onkin
Mä en yleensä osta koirille mitään turhuuksia. Talvimantteleitakin on Ulpulla oikeastaan yksi, ja sekin perushurttaa. Mut mun oli pakko ostaa Rukan ruskea sadetakki sille (keltaisia ei enää ollut), se oli vaan niin söpö :) Ajattelin käyttää takkia lähinnä ennen treenejä jos sattuu satamaan, saa koiran lämpimäksi säästä riippumatta ja on kivempi viedä kuiva koira halliin (seliseli :) ).
Ulpun hieno sadetakki