Tiptap

Eipä ole edessä häämöttävä joulu aiheuttanut minkäänlaista poikkeusta meidän arkeen. En ole ostanut yhtäkään lahjaa, en leiponut pipareita enkä ripustellut tonttuja tupaa täyteen. Joulutorttuja sentään leivoin töissä työkavereille, ettei nyt ihan paitsi jäädä koko juhlasta :)

Mua harmittaa, kun en koskaan ehdi laittaa joulua kotiin, ennen olin tosi joulu-ihminen, nyt se vaan juostaan läpi kuten muutkin juhlat.

Onneksi ollaan kutsuttu itsemme aattona äidilleni syömään, saa edes sen yhden jouluaterian. Olen ottanut viikon töistä vapaata, kun Andresin veli vaimokkeineen tulee sveitsistä meille heti tapanina, eli ehdin mä sit vähän lepäileenkin rankan pikkujoulukauden jäljiltä :)

Koirien kanssa ollaan nautittu lumesta ja vapaudesta autiolla kämppärillä. Aamulenkit ovat niin paljon kivempia, kun voi kävellä tien toiselle puolelle ja laskea koirat irti, ne saavat heti aamusta riekkua, joten eivät heti yhdeltätoista ala kähnäileen levottomina.

Ulpun kanssa ollaan tutustuttu meidän "lähimetsään" (sinne kävelee n.20min, et ei se ihan vieressä ole) paremmin ja ollaan huomattu metsän olevan todella suuri, siellä on paljon uusia polkuja kuljettavana.

Etsi kuvasta Ulppis

Lempparipuuhaa

Agissa on mennyt ihan okei, ei oikeestaan mitään uutta ja ihmeellistä, kontaktit on parantunut tosi paljon ja Ulpu irtoo jo paremmin. Kepit menee peruuttaen, nyt varmaan vois jo alkaa kokeileen naama menosuuntaan. Jossain kohtaa täytyy joko vuokrata tuota koutsihallia tai sit jotain muuta mestaa, että pääsee treenaan vähän enemmän, kerta viikossa on niin vähän. Varsinkin nyt, kun meidän ryhmässä on viisi koirakkoa, ni tunti on ihan naurettavan lyhyt aika. Wyffe onneks pitää huolen siitä, et kaikki saavat rauhassa suorittaa, eli kyllä siihen aina pikkasen reilu tunti menee. 

Mua kiinnostais kokeilla flyballia Upin kans, katselin, et tamskilla olis kursseja, mut noi seurahommat ei oikein sovi mun pirtaan niiden talkoiluiden takia (mielelläni voisinkin talkoilla, mut viikonloppu- ja iltatyöläisenä voi olla hankalaa). SDP:llä on laitteet, mut kursseja en ainakaan sivuilta löytänyt. Toisaalta voishan sitä vaan ottaa SDP:ltä kentän laitteilla vuokralle, jos sais jonkun porukan kasaan ja yhden opastajan  mukaan. Täytyy kysellä lähipiirin koiraharrastajilta.

Me ostettiin tonne meidän ylimääräiseen huoneeseen levitettävä puusohva vieraiden varalle ja Ulpu on ominut sen ihan täysin. Siinä se köllii kerällä tyytyväisenä tuhisten. Mua ei haittaa, että se nukkuu siinä (saisi muuten nukkua olkkarinkin sohvalla, mutta koska Näätää ei voi päästää, ni en sit ala suosiin kumpaakaan.) mutta se että akka murisee ikkunasta ohikulkijoille ei käy. Meillä on siis nyt tahtojen taisto siitä, saako murista vaiko ei. Aina kun se murahtaa, käyn nyppäseen rullaverhon alas. Jätän sen myös alas kun poistumme kotoa.

Uusi peti ja vahtipaikka

Elossa ollaan!

Kauheeta, kun on tää blogin pitäminen unohtunut kiireessä :D 

Pikkujoulukausi, henkilökuntapula ja autokoulu on pitänyt huolta siitä, että koirat ovat olleet pääasiassa miehen hoidettavina. Treeneihin kyllä ollaan onneksi päästy ja hyvin ollaan pärjätty :)

Ollaan harjoiteltu persjättöä ja se on osoittautunut hyvin vaikeaksi ymmärtää, siis mulle. Viimesunnuntain treeneissä koira kulki hienosti, ja joka kerta kun mä ilakoin onnistumisesta, Wyffe ilmoitti, et kivasti meni, mut sä teit taas valssin, vaikka ideana oli harjoitella sitä (pe*keleen)persjättöä. Miten sitä ei itse edes aina huomaa, että kääntyy väärään suuntaan?? Kuinka kömpelö voi ihminen olla? Aika kömpelö, uskokaa pois.

Ulppis on myös aloittanut juoksunsa. Ja voi että kuinka voi koira muuttua niiden myötä. Nyt jos koskaan tarvisi mennä tokoileen, kyllä meinaan mimmi toimii, kun unelma. Noin niinku terrieriksi. Kotona se on kauhean rauhallinen, mutta syttyy onneksi ulkona palloleikkeihin ja muuhun riekkumiseen. 

Näätä voi hyvin, säännöllinen hieronta on tehnyt tosi hyvää, ja jätkä pysyy Ulpun menossa välillä ihan mukanakin, jopa joskus saa pöllittyä pallonkin siltä :D 

Tähän hätään ei ole kuvia, mun kamera on siskolla lainassa. Eikä ole muuta asiaakaan, saatiin edes yksi päivitys marraskuulle :)

Iloista ja stressitöntä joulunodotusta lukijoille!!

Onnistumisen iloa

Me oltiin sunnuntaina Ulpun kanssa kaksin agitreeneissä, eli saatiin privaatti-opetusta. Ihan koko tuntia ei kyllä treenattu, mut kyllä se 45minsaakin teki ihan tehtävänsä :D

Treenattiin lyhyehköjä radanpätkiä, jotka meni oikein kivasti, onnistuin ohjauksessa ja Ulpu irtosi putkille ihan kauniisti. Hinkattiin myös keppejä, itseasiassa aina radanpätkän jälkeen kävin hinkuttaan pariin otteeseen kepakot. Ja nyt kokeiltiin hommaa peruuttamalla. Eli mä peruutin ja ohjasin koiraa käsillä. Ja koira teki. Kaikki 12 oikein komeesti, ja molemmilta puolin, jeeee! Vähän tuli hyvä mieli! Toi on mulle paljon helpompi tapa, kun yrittää opettaa koiraa samasta rintamasuunnasta. Mun rytmi pysyy, ja koira toimii. Tästä on niin hyvä jatkaa.

Me treenattiin myös irtoomista putkelle ihan erikseen hypyn kautta, putken pimeää kulmaa (no joo, kerran kokeiltiin, mut ei siinä ollut mitään ihmeellistä), keinua ja puomin kontakteja. Tällaisia treenejä olis hyvä olla useamminkin, tehdään tosi paljon rataa, mikä sekin tietty on tosi kivaa, mutta nää hinkuttamisetkin on tosi tärkeitä ja hyvää vaihtelua. Ja väsytti koiraakin oikein kivasti :)

Upi muuten tippui päälteen puomilta, kun lähti sille vähän huonosta kulmasta. Koiraan ei sattunut, ja ihan innoissaan kapusi takaisin. Tää on Upissa niin parasta; pikku haavereista ei olla moksiskaan, vaan meno jatkuu samalla innolla.

Eilen meillä oli vikat SDP-treenit. Päivi oli värkännyt meille kunnon juoksuradan ja mä mietin, et kuinkahan mä siitä oikein selviän. Pitkät suorat ei ole meidän vahvuus. 

Heti radan alkuun oli neljä suoraa hyppyä, en ollut yhtään varma, kuin Upi kestää lähdössä mun siirtyessä kolmos- ja neloshypyn väliin. Mut se varasti vaan kerran heti alussa, ja kun palautin koiran paikoilleen, komensin vielä tiukemmin, ni se pysy ihan just niin kauan, kunnes annoin luvan lähtöön. Tosi yllättynyt olin.

Kaikinpuolin treenit meni kivasti ja olin tosi tyytyväinen koiraani. Oikeastaan ainoat kunnon kämmit tuli siitä, et mä en aina ihan muistanut minne piti mennä, ja sit muutamalla hypyllä ja putkella otettiin vähän hienosäätöä ohjaukseen.Ja se teki komean lentokeinun. Mutta kun heti korjasin ja vaadin tiukemmin, ni johan toimi. Jopa A:n kontaktit meni hyvin. Päivi antoi palautetta, että koira eteni jo tosi hienosti. Nyt melkein harmittaa, että treenit loppuu siellä, ensimmäisen kerran me edettiin pitkiä pätkiä, mä sain ohjaukset varsinkin hypyille kulkemaan ja olin ajoissa, ja koira ei räykyttänyt mua kuuroksi :)

Ehkä otan taasen muutaman tunnin sieltä vaikkapa keväällä.

Talven elkeitä

Ihanaa, tässä on saatu parina aamuna nauttia kuuraisesta maasta. Yhtenä aamuna paisteli oikein aurinkokin, niinkuin tänäänkin. Mä olen ollut alkuviikon visusti töissä ja koska tuo toinen puolisko on työmatkalla Saksassa, on koirien kanssa täytynyt tehdä vähän erikoisjärjestelyjä. Näätä on ollut hoidossa mun isän luona ja Ulpua on käynyt mun työkaveri lenkittämässä täällä kotona. 

Aamuisin olen tehnyt Upin kanssa vähän pidempää lenkkiä ja käynyt sen kanssa palloa heittelemässä, että saa edes kerran päivässä juosta kunnolla. Mun työkaveri ei uskaltanut laskea Upia irti, mikä olikin ihan fiksusti ajateltu, eipä sit ainakan satu mitään onnettomuuksia.

palloleikkeä aamuauringossa

hoplaa!

 "Toi pölli mun pallon!!"

lähirutakko

Ulpu alkaisi olemaan taas trimmin tarpeessa. Olisi ollut kiva ehtiä kyniin se ennen kun Aatu palaa reissultaan, vaan enpä taida ehtiä. Kiva on kyllä saada kerrankin turkki pois näin syksyllä, usein se on ajoittunut juurikin kovemmille pakkasille, ja musta on tuntunut, että reppana paleltuu.

Sunnuntain agit meni ihan okei, tosin mulla meinas pitkästä aikaa kärähtää käämi Ulpuun ihan tosissaan. Oltiin aamulla oltu mökillä, ja Ulpu sai juoksennella siellä jonkin verran, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska treeneissä tuntui taas virtaa riittävän ja se räksytti mulle ekojen ratojen aikana melkein taukoamatta. Ärsytti ihan tosissaan, en meinannut kuulla ohjeistusta saatika ajatuksiani ja kerran sorruin karjaisemaan takaisin ihan kunnolla. Hetken se sitten olikin hiljaa ja mua katsottiin oudommin kun normaalisti. 

Ulpu myös karjui hallin laidalla, kun muut tekivät suorituksiaan. Varsinkin aussi Vaapun suorituksiin Upin on ihan pakko kommentoida. Sain sen siitä onneksi sit rauhoittumaan ja lopputreenit meni ihan kivasti. Ja enskerralla väsytän sen päivällä ihan tainnoksiin, silloin se pystyy paremmin keskittyyn, kun on pahin virta pois.

Ainoat koirahommat tässä on olleet vaan agitreenit, muuta kivaa ei ole ollut taas hetkeen. Alkaisi jo kaipailemaan jotain muutakin kivaa, tänään onneksi sentään ehtii lenkkeilemään rauhassa ja ilmeisen upeassa kelissäkin vielä!!

Ulpu goes PUNK

Taas olen sortunut turhamaisuuteen. Tilasin Ulpukalle nimilaatan, mutta kuitenkin sentään kaiverrutin siihen myös puhelinnumeron, ettei ihan turhake olisi. Koirahan tietää nimensä ilman laattaakin :D

Koska yritän edes olla hieman anarkisti, vaikka se pahin särmä onkin silentynyt vuosien karttuessa, niin mä olin enemmän kuin innoissani löytäessäni nimilaatat.comista pinkin, luunmuotoisen laatan oikein kallon kera. Kallot ovat mun kestosuosikkeja, jos joku ei sitä tiennyt, minuun on tatuoitu niitä peräti seitsemän kappaletta. Olenpa hurja. Onneksi nyt on rekkunenkin päivitetty sitten samalle tasolle, ni voidaan kallotella yhdessä. Ja olla hurjia :D 

niittipannan ja koiran kera

on se söpö

Näätäkin saa omansa, tosin hieman erilaisen, sille sopivamman laatan. Pinkki kallolaatta ei taida Näätiksen juttu olla jo ihan siksi, että pinkki on tyttöjen väri :)

Agilityssä kaikki hyvin, keppejä treenaillaan edelleen kuosiin, ja kun alusta on lähdetty, niin niissä nyt kestää. Onko muilla parsoneilla ollut ongelmia keppien opettelussa?

Kontaktien kanssa olen ollut tarkempi ja vaatinut koiralta joka kerta kunnollisen pysähtymisen, josta ei poistuta ennenkuin lupa tulee. Targetista on ollut paljon apua varsinkin A:lla, joka oli Upille selkeemmin se, mistä lintsataan. Ulpu on targetin kanssa alkanut oppimaan myös sen, että mä en välttis pysähdy, vaikka se niin tekeekin. Nämäkin asiat kun olisi tiennyt jo lajia aloitellessa, niin oltaisiin varmaan paljon parempia. Mutta onneksi ei ole kiire ja jostainhan se aina on aloitettava, eikös juu? Sitäpaitsi treenaaminen on niin sikakivaa, ni onpahan mitä treenailla. 

Myös pussiin ollaan tutustuttu ja se sujuukin ihan kivasti, vauhtia vaan lisää, ni hanskassa on. 

Näädän toko-kurssit ovat nyt toistaiseksi jäissä, kunnes alkava pikkujoulukausi on ohi, ja mulla enemmän vaihtoehtoja päivien suhteen (tämä siis puhtaasti työn takia). Sopivaa kurssia ei aikaisemmin syksyllä alkanut, ainakaan siis tossa pirkkahallilla, mä kun en pääse kulkemaan kauemmaksi. Siihenkin asiaan on tulossa muutos, nimittäin olen ilmoittautunut autokouluun, jei!

Hoplaa, sanoi Ulppis!

Piristettiin meidän arkea Takujen epiksillä lauantaina. Käteen meni :) Siinä ne sit olikin, tärkeimmät.

Otin alkuun putkiluokan rimoilla, se meni ihan okei, mut putket vähän takkus; tokan putken se yritti kieltää ja vikan meni väärästä ovesta, vaikka hyvin selkeesti ohjasin ja olin jopa sen väärän suun edessä hieman, siltikin koira oli vakaasti päättänyt mennä sinne väärään päähän , kiersi mut ja painatti sinne minne se itse oli suunnitellut. 

Mölliradassa tulikin sit hässäkkää, kun unohdin pari estettä välistä :) Toisaalta hyvä että unohdin, radalla oli meinaan pussi ja me ei olla sitä tehty koskaan. Tosin tunnen koirani sen verran, että olis se sen vetässyt varmaan ihan ongelmitta kuitenkin. Mutta siis, meille tyypillisesti meni ne kinkerit, vaan olipa ihan hauskaa ja nähtiin pari tuttuakin, vaikka paikalla oli yllättävän vähän jengiä.
Video putkiluokasta tuolla videoissa, kuvaaja valitettavasti poistui pääkallopaikalta mölliradan ajaksi :/

Nyt sitten ollaan aloitettu myös sen pussin harjoittelu :)

Metsässä ollaankin pyörähdetty tälläkertaa vähän isommalla sakilla, kun mukana oli työkaverini koirat Tahvo ja Patu, sekä työkaverini kaverin koirat Hinata ja Rokka. Kaikki muut koirat olivat isoja ja Ulppis pärjäs niin hienosti. Oikeastaan se oli porukan röyhkein koira; vei isommilta kepit suusta ja haukkui Rokkan kuuroksi. 

Olen tosi yllättynyt, että Ulpu on niin hyvin muiden koirien kanssa. Tässäkään ryhmässä ei mitään ongelmia tullut, vaikka Hinata alkuun vähän mörisi Upille. Koirapuistossakin Ulpu keskittyy enemmän omaan palloonsa, kun muihin koiriin, yrittää kyllä saada muita takaa-ajoon.

Muutama viikko sitten koutsin agitreeneissä kyllä tuli Upin ja auspai Vaapun välille vähän kärhämää. Tilanne meni niin, että mä tein hallin toisessa päässä A:ta ja Vaapu teki keppejä meistä kauempana. Ulppis lähti pallonsa kanssa sinne Vaapua morjensteleen, eikä Vaapu oikein arvostanut, vaan rähähti ihan kunnolla, mikä tietty johti kähinään, koska Upillehan ei vittuilla :)

Koirat saatiin erotettua aika nopeasti, reikiä ei tullut ja koirat rauhoittui. Vaapun omistaja  oli vähän huolissaan, ettei Ulpu saanut vammoja tai traumoja, mikä mua hieman huvitti. Rauhoittelin sitten, että noi traumat ei oikein ole meidän juttu ja että Ulppis kestää pienet kähinät oikein hyvin.

Vasemmalta oikealle; Belgi Rokka, Ulppis, husky Hinata, doggi/bernhard Tahvo ja seropi Patu

Parsonerkkariin meillä oli suunnitelma lähteä pyörähtämään ihan turisteina, mutta aamulla oli uni niin maistuvaa, ettei sitten lähdetty. Onnea nyt kuitenkin kaikille tavoitteisiinsa päässeille vielä tätäkin kautta, ensvuonna sitten uudestaan :)

Nemon, Lunan ja Nugan blogissa on käynnissä arvonta, voittajalle luvassa koiramaiset palkinnot, käykää osallistumassa!

Mä tykkään lukea blogeja ja ensimmäistä kertaa ikinä haluan suositella yhtä. Oudon rannan hiekka on hyvin kirjoitettu ja mielestäni paljon miettimisen aihetta antava blogi koirista. Hyviä kirjoituksia pennun hankinnasta, kasvattajan valinnasta, koulutuksesta, jalostuksesta jne. Suosittelen lukemaan, itse luin jo koko blogin läpi :)

supermies-asento

Näätiskin on supermies

Ja yhteispotretti <3 

Yksiö ilman mukavuuksia

Yks ilta hukkasin koirani siis ihan meille sisätiloihin. Etsin ja etsin, vähän jo huolestuin, kunnes huomasin vaatekaappini liukuoven olevan raollaan... 

Ja kukas se siellä? Näätä-rontti on muuttanut mun vaatekaappiin, lattialla lojuvan kylpytakin (plus muiden rojujen, kuten kuvasta näkyy) päällä on ilmeisesti mukava olla, on omaa rauhaa ja hämärä.

Ilmeisesti se on ajatellut olevansa jo siinä iässä, et voi muuttaa omaan yksiöön :D

Mehtähommaa

Mun mielestä syksy on paras vuodenaika kulkea metsässä. On viileää, ei ole hyttysiä ja puut ovat kauneimmillaan. Rämmitty ollaankin Ulpukan kanssa ryteiköissä melkein joka päivä ja Näätiskin on päässyt mukaan sillointällöin, jos ollaan menty autolla hervannan metsiin.

Meiltä kotoa on isompaan metsään sen verran matkaa, ettei Näätis kestä asfalttipätkiä, sen lonkat kipeytyvät ja sille tulee ontumisia ja puutumisia. Metsässä se kyllä jaksaa painella tunninkin ihan hienosti, kun vaan mennään autolla metsän reunaan asti, eli pehmeä alusta on sille paras mahdollinen vaihtoehto.

Metsässä ollaan oltu myös eilen, kun Kamunkorvessa oli kasvattitreffit. Päästiin taasen verijäljelle, jonka Ulppis ajoi hienosti maaliin ja kantoi taas ylpeänä sorkkansa pois metsästä. Päästiin myös katsomaan ihan oikeata luolaa. Luolan asukki oli vissiin matkoilla, koska luola oli tyhjä (ei haitannut mua kyllä) ja hetken mietinnän jälkeen sujahti Ulppis sinnekin oikein hienosti! Vitsi että olin taas niin ylpeä mun valkoisesta pallosalamasta. 

Oli tosi kiva nähdä sekä vanhempia tuttuja, että uusia, istua notskilla ja katsella koiria. Ulpun sisaruksista paikalle saapui Luna ja Remu, Remua olenkin viimeksi nähnyt parisen vuotta sitten. Komea poikahan siitä oli kasvanut.

Ulpun veli Remu

Kamera ulkoili treffeillä valitettavan vähän sateisen kelin takia. Mua ei se sade niin haitannut (oli niin mukavaa, et keli oli ihan sivuseikka), mutta en halunnut kamerani kokevan mitään vaurioita. Muutamia otoksia kuitenkin otin.

Mimi ja äitinsä Nekku

Vääränrotuisia edustivat auspai Korppu ja tietty Näätis

Herra Balmer

Maunolla oli vähän tukkaa

Viihtynyt olisin treffeillä pidempäänkin, mutta halusin levätä hetken ennen illan agitreenejä. Ajattelin, että Ulpu voi olla tosi väsynyt treeneissä, mutta ylläripylläri se kaivoikin varaparistot jostain esiin ja jaksoi treenata oikein hyvin (ja leikkiä pallolla ja vetolelulla vuoroamme odotellessa..). Me otettiin treeneissä keinua, oikeastaan alettiin opettelemaan sitä ihan nollasta, mikä oli ihan hyväkin, koska Wyffellä oli niin järkeviä pointteja omaan tapaansa opettaa. Opeteltiin myös keppejä, ja me nyt päätettiin opettaa ne Ulpulle ihan hihnalla viemällä. Ajateltiin, että opetellaan ensin se 6keppiä ja siitä sitten kasvatetaan määrää pikkuhiljaa. 

Viimeistään agitreenien jälkeen odotin Ulpun olevan ihan katki, vaan mitä tekee piski; se ottaa kongin suuhunsa ja tuijottelee mua muristen ja häntä heiluen "leikitäänkö vähän?". On se ihme elukka, en kyllä alkanut leikkimään vaan otimme koiralta kongin pois ja komensimme kakaran nukkumaan. Ja kyllä se nukkuikin, mitä nyt puoli kahdeksalta aamulla tuijotteli mua häntä heiluen ja pilke silmissä, olisi vissiin halunnut kainaloon peiton alle. Ei päässyt.

Tiistain sdp- treeneissä harjoiteltiin irtoomista taasen, ja ne menikin ihan hienosti. Otettiin myös ohjaustekniikka-harjoituksia, jotka ei ihan niin hyvin menneet, mutta saatiin me pari onnistumista. Mun ongelma on luottamuksen puute. Siellä hallissa varmistelen koiraa ihan typerissä kohdissa, vaikkei todellakaan olisi tarvis. Varmaan vieläkin vähän epävarma olo koiran pysymisestä omalla kentällä, vaikka ei se ole edes yrittänyt muualle, vaan tehnyt todella hyvin töitä ja pysynyt lähellä koko ajan. Möh.

Mulla oli mielessä joku asia, mitä mun piti tänne kirjoitella, mut en muista mikä se oli :D

Tapahtumaa sen verran on tulossa, et 6.10 mennään epiksiin hervantaan. 

Tarkoituksena olisi myös mennä kokeilemaan A-koetta talven aikana, josko vaikka saataisiin tuloskin. Mejästä innostuin sen verran, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa katsellaan meille koetta ja toivotaan että päästäänkin sinne :)

Arki

Sieltä se tuli ja jyräsi yli tullessaan :) 

Jotenkin olen tuon loman jälkeen ollut niin kiireinen, etten edes huomannut et tätäkin vois taas päivittää. Mitään järkevää sanottavaa ei tietenkään ole (tämä tuskin yllättää ketään), mutta ollaan tässä nyt edes vähän yritetty tehdä muutakin kun lojua arjessa.

Ekat sdp treenit vedettiin ihan hienosti läpi, Päivillä on tosi vaikeat radat varsinkin Ulpulle, kun se ei vaan irtoa vielä niin hyvin. Hinkkailtiin sitten vaan enempi niitä irtoomisia, sekä putkelle että hypylle ja kyllä Ulpu alkoi jo tajuamaan, et ilman muakin voi edetä. Olen irtoomista harjoitellut kierrättämällä Ulpua tolppien ja puiden ympäri, koirapuiston lampputolpan se jo kiertääkin komeesti useamman metrin päästä. 

Ihan kiva oli taas mennä tuonnekin treenaamaan, nyt varsinkin meidän aika on paljon parempi kun viimeksi, hallilla on rauhallisempaa ja saatiinpa me viereisellä kentällä harjoitella keskenämme keppejä. Jee, ne lempikepit. Tuolla sdp:llä Ulpu oli, kun ei olis koskaan ennen kepukoita nähnytkään. Vaikeet on.

"Normitreeneihin" Koutsilla ollaan saatu mein mahtis-Wyffe lomiltaan takaisin, ja treenit menikin ihan sairaan hyvin. Meitä oli vaan kolme koirakkoa paikalla, joten saatiin hinkutella oikein urakalla. Jotain videookin siellä otettiin, mut en ole niitä vielä saanut (enkä tiedä saankokaan, miten on Rekkuli?). 

Koutsilla on kyllä niin mukava treenata, me ollaan melkein samalla porukalla oltu vaik kuin pitkään, joten treenit menee pölistessä ja kaikki kannustavat toisiaan. Meininki on just niin rentoa, kun koiraharrastuksessa mun mielestä kuuluukin.

Mitäs muuta? 

Tosiaan kettulaista käytiin moikkaamassa noin vuoden tauon jälkeen, ja Ulpi räykytti oikein hienon b-tuloksen. Vähän siltä kunto meinasi loppua kesken, mut onko se nyt mikään ihme, kun ensin vinkuu sen tunnin ajomatkan autossa, ja paikanpäällä haukkuu taukoamatta sekä autossa odottaessa, että sit tietty siellä luolassakin.. jotta morjes. Sainkin neuvon, että mun kannattaa heti tyhjän luolan tarkistuksen jälkeen viedä koira pois koealueelta, tulla sit vasta oman vuoron alkaessa alueelle.

Upi otti ketulta vähän iskua kuonoon, mutta ei ollut moksiskaan, taisi vaan saada lisää energiaa haukkuunsa :)

tyhjän ruokasäkin tarkistus

Meillä muuten koiruudet tykkää kovasti marjoista (paitsi mustaherukoista) ja olenkin lisännyt niiden ruokaan välillä puolukkaa ja noita oman pihan herukoita. Ulpun ruokavalio on laajentunut pelkästä barffista sekaruokaan, (on kivempi viedä koira hoitoon ilman ruhosäkkiä) ja hyvin on toiminut. Molemmat syö acanan wild prairie-nappulaa, Näätä saa yumove-pastilleja ja nutrolinia kylkeen lonkkavoiteeksi, Ulpu pelkän nutrolinin. 

Aamuruoka; nappulaa, mahaa, peuraa, kalkkunaa, raejuustoa ja puolukkaa

Muoks! Eilisissä koutsi-treeneissä hinkattiin taas keppejä. Ei kulkenut, ei niin sitten millään. Kokeiltiin sit vähän erilaisia systeemejä ja huomattiin siinä, et eihän se oo oikeastaan niitä keppejä oppinut, vaan ne helkutin verkot, eli se hakee niitä verkkoja. Puuuuhh, takaisin lähtöruutuun, verkot veks kokonaan ja opetellaan alusta asti ilman. Turhauttavaa, mutta kuitenkin olen tosi iloinen, et syy ongelmaan löytyi ja todella toivon et nyt saataisiin ne sit kuosiin.

Terrieri vaihtoon

Noniin, nyt on lomat lusittu ja palailtu arkeen ja harrastuksiin. Ekat agit loman jälkeen menivät vähän turhankin lennokkaasti, Ulpu oikein pursusi energiaa ja mulla oli ihan täysi työ ohjata sitä. Parin ekan radan jälkeen se oli onneksi saanut jo vähän purettua itseensä ja lopputunti meni mukavammin, vaikka tyttö meinasi räyhätä mut suohon :) Tehtiin pitkästä aikaa puomia ja kontaktit meni kauhean hienosti lennokkuudesta huolimatta. Kepitkin sujui pääasiassa hyvin. Pientä takkuamista tuli välistävetojen kanssa, johtuen omasta sähläämisestä ja Ulpun malttamattomuudesta seurata sitä mun räpellystä.

Tiistaina aloitamme treenit myös SDP:llä, joten toisaalta oli vaan hyvä, et se pahin energia päästeltiin ulos sunnuntaina tutummissa ympyröissä, jos vaikka olisi paremmin malttia tiistaina.

Me ollaan nyt nelisen kertaa käyty kisatokossa ja mä päätin lopettaa Ulpun kanssa koko touhun. Sitä ei vaan kiinnosta, se mielummin nuuskuttelee maata, löytää "uusia" kiinnostavia pikkukiviä ja multa loppuu keinot motivoida sitä. Pallon kanssa seuruu menee ihan nätisti, mutta häiriössä paikalla makuu ei onnaa millään ja jos yhtään pidempi pätkä seuruutetaan, ni se pallokin käy tylsäksi. Tästä turhautuneena päätin vaihtaa koiraa. Eli terrieri vaihtopenkille ja pikkupaimen tilalle.

Mä veikkaan, et Näätiksen kanssa tokoilu voi olla jopa hauskaa. Kun eilen tän päätökseni tein, niin heti päivälenkin yhteydessä aloin opettaa Näpsylle seuraamisen saloja, sehän ei siis osaa kulkea vasemmalla puolella, vaan vaihtaa aina oikealle. Muutaman kerran namilla houkuttelin sitä kulkemaan vasemmalla ja hoin seuraa-käskyä maustettuna ylistyssanoilla. Otin pari kierrosta nami kuonossa kiinni ja sit se kulkikin jo paljon varmemmin siinä vasurilla. Illalla otin vielä pätkän läheisellä kentällä ja hyvin se veti. Myös seuruusta paikka onnistui hyvin, kuten myös paikallamakuu. Hienonhieno toko-nakki siitä tulee.

Ylhäällä oleva koira on siskoni komea Cosmo, jota pääsin vähän testailemaan palju-bileidemme yhteydessä. Tuli pieni haikeus isoon koiraan, kun mähän en siis pidä pienistä koirista :D Osmo oli oikein mallikelpoinen oppilas, siitä saisi varmasti mukavan harrastuskoiran, harmi kun asuvat sen verran kaukana, etten pysty omiin Osmoa omaan käyttööni.

Näätis 5 vuotta

Eilen meidän ehdoton ykkösmies täytti 5 vuotta.

Juhlat jäivät vähän laihanlaisiksi, koska vasta tänään haettiin koiruudet hoidosta. Mun isä oli kuitenkin viettänyt Nakkiksen kanssa poikieniltaa katsomalla telkkaria ja syömällä makkaraa :) 

Nuutti

Mä kävin tänään lutuuttelemassa tällaista riiviöö

Kyseessä on veljeni jack-vauva Nuutti. Nuutti oli aivan ihana pieni pallero; puri käsiä, repi mattoa, yritti viedä mun taskusta namit ja murisi oikein kunnolla, kuten kunnon russellin kuuluukin.

Odotan innolla, että Nuutti kasvaa hieman, saa Ulpu uuden leikkikaverin.

Lintsari

Mä olin tuhma ja lintsasin viimesunnuntaina agitreeneistä. Syynä oli pirkanmaan parsonistien tallipäivä, enkä muuten kadu yhtään, päinvastoin, oli tosi hauskaa! Mä en ole siis melkein pariinkytä vuoteen istunut hevosen selässä, joten oli alkuun vähän pelonsekavat tunteet, vaikkakin alla oli siis issikka, eli ei mikään kauheen iso otus. Meidät jaettiin kahteen ryhmään; kenttäläiset (eli vähän ratsastaneet) ja maastolaiset (eli hikarit). Maastolaiset lähtivät ensin ja silläaikaa me muut syötiin ja saatiin pikaiset manikyyrit ja sit oli vaihto.

Mä sain ratsukseni Hriplan, pienen mutta todella pirteän humman, joka heti kärkeen näykkäs mua käsivarresta. Kai se vaistos, et mä olen ihan keltanokka ja yritti ottaa luulot pois :) Mä pärjäsin Hriplan kans ihan kivasti kuitenkin, se ei viskonut mua satulasta eikä mitään :)

                                        Tallilla oli myös heinäkuussa syntynyt varsa

                                        Hikarit tulee maastosta

                                 Isovillakoira Halla teki muhun lähtemättömän vaikutuksen



Koska emme menneet treenaan, pidimme omassa pihassa keppisulkeiset ja käytiin pitkällä metsälenkillä koirien kanssa. Oli mukavaa huomata, että hyttyset olivat vähentyneet jo metsästä, ihanaa.

                                        Ulpu mutakylvyn jälkeen

                                        Näätä pujottelee

                                        Taitava se onkin

Mä en yleensä osta koirille mitään turhuuksia. Talvimantteleitakin on Ulpulla oikeastaan yksi, ja sekin perushurttaa. Mut mun oli pakko ostaa Rukan ruskea sadetakki sille (keltaisia ei enää ollut), se oli vaan niin söpö :) Ajattelin käyttää takkia lähinnä ennen treenejä jos sattuu satamaan, saa koiran lämpimäksi säästä riippumatta ja on kivempi viedä kuiva koira halliin (seliseli :) ).

                                                       Ulpun hieno sadetakki

Uusi blogi ja paljon asiaa

Mä päätin kans muuttaa blogini tänne. Piti tehdä tämä jo paljon aikaisemmin, mutta paluu töihin ja harrastukset ovat vieneet aikaa niin paljon, etten ole ehtinyt. Kirjoittelusta on kulunut niin paljon aikaa, etten enää ihan tarkalleen muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut, mutta eiköhän me kaikki saada pääpiirteittäin tänne:)

Lomani alussa meille tuli Nuga hoitoon, joten vietiin Näätä mummolaan, ettei sen tarvi kestää kahta parsonia. Mä kun kuvittelin että viikko tulee olemaan yhtä rallia ja hampaiden kiristelyä, mutta toisin kävi. Ensimmäisenä iltana jouduin pariin otteeseen laittamaan kaverit jäähylle, mutta sen jälkeen kaikki meni sisätiloissa näissä tunnelmissa:

Ulpu oli erinomainen esimerkki nuorelle miehelle, ei kiskonut hihnassa, totteli vapaana ollessaan ja oli hellähampainen leikeissä. Aamuisin vein koirat koirapuistoon leikkimään, että saavat päästää energiaansa valloilleen. Siellä saimmekin olla pääasiassa ihan keskenämme, yhtenä aamuna saatiin leikki-seuraa Mämmi-koirasta, joka oli lystikäs sekoitus beaglea ja saksanpaimenkoiraa. Ja vaikka Nuga alkuun oli epävarma uudesta seuralaisesta, rohkaisi se Ulpun esimerkistä mielensä ja juoksi Mämmin kanssa niin että kura vaan roiskui. 

Puistoilun jälkeen saikin lähes joka päivä suihkutella koirat hiekasta.

 Valitettavasti ulkokuvia mulla ei kaksikosta ole huonojen kelien takia. Yks ihan okei yhteiskuva kuitenkin saatiin napattua:

 

Nugan lähdettyä takaisin vanhempiensa hellään huomaan, päätimme antaa Näädän nauttia maalaiselosta (ja mummon herkuista) vielä viikonlopun ja pakkasimme Ulpun ja eväät ja ajelimme pikkuteitä Raumalle vanhaa kaupunkia ihastelemaan. Matka oli pitkä, mutta kaikki ne ihanat pikkutiet, kylät ja talot olivat ajelun arvoisia.

 

Iloisessa koiraharrastuksessa ollaan rohkaistuttu kolmiin epiksiin asti; yhdet sdp:llä, yhdet sastamalassa ja yhdet takujen kentällä hervannassa. Myös tamskin epiksissä käytiin turisteina katsomassa, kun meidän treenikaverimme veivät medit upealla nollalla ja vielä ekoissa kisoissaan. 

Sdp:llä mä pelkäsin Ulpun karkaavan radalta, joten olin tosi epävarma ohjauksessa ja se näkyi; kieltoja ihan tavallisilla suorilla hypyillä. Koira kuitenkaan ei edes yrittänyt lähteä litomaan radalta, että enskerralla sitten vaan parempaa luottoa. Muut epikset menikin sit paljon kivemmin, vaikka hyllyjähän me otettiin. Kuitenkin luotto koiraan kasvoi suuresti, ja tieto siitä, että ehkä joskus päästään virallisiin asti toi uutta puhtia treenaamiseen.

Videot epiksistä onkin näytetty jo facebookissa, mutta koska itselleen (ja koiralleen) pitää pystyä nauramaan, niin laitetaas meidän kakkavideo tänne muistoksi :)

Olkaatten hyvät:

 

 

Toko-puolella ollaan saatu meidän alkeiskurssi päätökseen ja viimeisellä tunnilla Riikka piti meille möllit. Sijoja ei kyllä jaettu, kun oli niin eritasoisia koirakoita tunnilla, mutta meillä meni ihan ookoo. Nurmella (vielä kun sitä ei oltu ajettu) oli vaikeampi saada Ulpu keskittyyn muhun, eli nurmella tokoilua pitää harjoitella. Samoin ohjaajan kai tulisi erottaa oikea vasemmasta, hehhhehhee... Nyt sitten jatkammekin kisaryhmässä, ei sillä että koskaan välttämättä kisaisimme, vaan sillä, että Riikka meidät sinne laittoi.

Eilen illalla Andres oli vienyt kuuman päivän päätteeksi koirat uimaan. Kesken kepinhaun, Ulpu oli alkanut vinkuun ja lähti kiireellä uimaan takaisin rantaan. Andres oli jo lähdössä kahlaamaan koiraa vastaan paniikissa, mutta niin kovaa Ulpu tuli takaisin, ettei Andres ehtinyt kuin heittään kengät pois jalasta. Ulpu oli tullut uikuttaen korvat luimussa ja kiivennyt suoraa syliin, eikä ollut suostunut kävelemään, vaan Andres oli joutunut puolet kotimatkasta kantamaan koiraa. Kotona Andres oli tutkinut koiran jalat, eikä ollut löytänyt, kuin pienen nirhaman oikean jalan anturasta. Mä kun tulin töistä, en myöskään löytänyt kuin sen saman nirhaisun. Eli ehkä Ulpu vain pelästyi. En tiedä, mikä siihen on osunut, ehkä ahven? Sillähän on piikikäs selkäevä, purema se ei ainakaan ole. Onneksi koira on siis ihan kunnossa, Andresilla oli kyllä pari sydämenlyöntiä jäänyt välistä..

Koetan jossain vaiheessa siirtää vanhan blogin tänne (jos osaan)