Mehtähommaa

Mun mielestä syksy on paras vuodenaika kulkea metsässä. On viileää, ei ole hyttysiä ja puut ovat kauneimmillaan. Rämmitty ollaankin Ulpukan kanssa ryteiköissä melkein joka päivä ja Näätiskin on päässyt mukaan sillointällöin, jos ollaan menty autolla hervannan metsiin.

Meiltä kotoa on isompaan metsään sen verran matkaa, ettei Näätis kestä asfalttipätkiä, sen lonkat kipeytyvät ja sille tulee ontumisia ja puutumisia. Metsässä se kyllä jaksaa painella tunninkin ihan hienosti, kun vaan mennään autolla metsän reunaan asti, eli pehmeä alusta on sille paras mahdollinen vaihtoehto.

Metsässä ollaan oltu myös eilen, kun Kamunkorvessa oli kasvattitreffit. Päästiin taasen verijäljelle, jonka Ulppis ajoi hienosti maaliin ja kantoi taas ylpeänä sorkkansa pois metsästä. Päästiin myös katsomaan ihan oikeata luolaa. Luolan asukki oli vissiin matkoilla, koska luola oli tyhjä (ei haitannut mua kyllä) ja hetken mietinnän jälkeen sujahti Ulppis sinnekin oikein hienosti! Vitsi että olin taas niin ylpeä mun valkoisesta pallosalamasta. 

Oli tosi kiva nähdä sekä vanhempia tuttuja, että uusia, istua notskilla ja katsella koiria. Ulpun sisaruksista paikalle saapui Luna ja Remu, Remua olenkin viimeksi nähnyt parisen vuotta sitten. Komea poikahan siitä oli kasvanut.

Ulpun veli Remu

Kamera ulkoili treffeillä valitettavan vähän sateisen kelin takia. Mua ei se sade niin haitannut (oli niin mukavaa, et keli oli ihan sivuseikka), mutta en halunnut kamerani kokevan mitään vaurioita. Muutamia otoksia kuitenkin otin.

Mimi ja äitinsä Nekku

Vääränrotuisia edustivat auspai Korppu ja tietty Näätis

Herra Balmer

Maunolla oli vähän tukkaa

Viihtynyt olisin treffeillä pidempäänkin, mutta halusin levätä hetken ennen illan agitreenejä. Ajattelin, että Ulpu voi olla tosi väsynyt treeneissä, mutta ylläripylläri se kaivoikin varaparistot jostain esiin ja jaksoi treenata oikein hyvin (ja leikkiä pallolla ja vetolelulla vuoroamme odotellessa..). Me otettiin treeneissä keinua, oikeastaan alettiin opettelemaan sitä ihan nollasta, mikä oli ihan hyväkin, koska Wyffellä oli niin järkeviä pointteja omaan tapaansa opettaa. Opeteltiin myös keppejä, ja me nyt päätettiin opettaa ne Ulpulle ihan hihnalla viemällä. Ajateltiin, että opetellaan ensin se 6keppiä ja siitä sitten kasvatetaan määrää pikkuhiljaa. 

Viimeistään agitreenien jälkeen odotin Ulpun olevan ihan katki, vaan mitä tekee piski; se ottaa kongin suuhunsa ja tuijottelee mua muristen ja häntä heiluen "leikitäänkö vähän?". On se ihme elukka, en kyllä alkanut leikkimään vaan otimme koiralta kongin pois ja komensimme kakaran nukkumaan. Ja kyllä se nukkuikin, mitä nyt puoli kahdeksalta aamulla tuijotteli mua häntä heiluen ja pilke silmissä, olisi vissiin halunnut kainaloon peiton alle. Ei päässyt.

Tiistain sdp- treeneissä harjoiteltiin irtoomista taasen, ja ne menikin ihan hienosti. Otettiin myös ohjaustekniikka-harjoituksia, jotka ei ihan niin hyvin menneet, mutta saatiin me pari onnistumista. Mun ongelma on luottamuksen puute. Siellä hallissa varmistelen koiraa ihan typerissä kohdissa, vaikkei todellakaan olisi tarvis. Varmaan vieläkin vähän epävarma olo koiran pysymisestä omalla kentällä, vaikka ei se ole edes yrittänyt muualle, vaan tehnyt todella hyvin töitä ja pysynyt lähellä koko ajan. Möh.

Mulla oli mielessä joku asia, mitä mun piti tänne kirjoitella, mut en muista mikä se oli :D

Tapahtumaa sen verran on tulossa, et 6.10 mennään epiksiin hervantaan. 

Tarkoituksena olisi myös mennä kokeilemaan A-koetta talven aikana, josko vaikka saataisiin tuloskin. Mejästä innostuin sen verran, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa katsellaan meille koetta ja toivotaan että päästäänkin sinne :)

Arki

Sieltä se tuli ja jyräsi yli tullessaan :) 

Jotenkin olen tuon loman jälkeen ollut niin kiireinen, etten edes huomannut et tätäkin vois taas päivittää. Mitään järkevää sanottavaa ei tietenkään ole (tämä tuskin yllättää ketään), mutta ollaan tässä nyt edes vähän yritetty tehdä muutakin kun lojua arjessa.

Ekat sdp treenit vedettiin ihan hienosti läpi, Päivillä on tosi vaikeat radat varsinkin Ulpulle, kun se ei vaan irtoa vielä niin hyvin. Hinkkailtiin sitten vaan enempi niitä irtoomisia, sekä putkelle että hypylle ja kyllä Ulpu alkoi jo tajuamaan, et ilman muakin voi edetä. Olen irtoomista harjoitellut kierrättämällä Ulpua tolppien ja puiden ympäri, koirapuiston lampputolpan se jo kiertääkin komeesti useamman metrin päästä. 

Ihan kiva oli taas mennä tuonnekin treenaamaan, nyt varsinkin meidän aika on paljon parempi kun viimeksi, hallilla on rauhallisempaa ja saatiinpa me viereisellä kentällä harjoitella keskenämme keppejä. Jee, ne lempikepit. Tuolla sdp:llä Ulpu oli, kun ei olis koskaan ennen kepukoita nähnytkään. Vaikeet on.

"Normitreeneihin" Koutsilla ollaan saatu mein mahtis-Wyffe lomiltaan takaisin, ja treenit menikin ihan sairaan hyvin. Meitä oli vaan kolme koirakkoa paikalla, joten saatiin hinkutella oikein urakalla. Jotain videookin siellä otettiin, mut en ole niitä vielä saanut (enkä tiedä saankokaan, miten on Rekkuli?). 

Koutsilla on kyllä niin mukava treenata, me ollaan melkein samalla porukalla oltu vaik kuin pitkään, joten treenit menee pölistessä ja kaikki kannustavat toisiaan. Meininki on just niin rentoa, kun koiraharrastuksessa mun mielestä kuuluukin.

Mitäs muuta? 

Tosiaan kettulaista käytiin moikkaamassa noin vuoden tauon jälkeen, ja Ulpi räykytti oikein hienon b-tuloksen. Vähän siltä kunto meinasi loppua kesken, mut onko se nyt mikään ihme, kun ensin vinkuu sen tunnin ajomatkan autossa, ja paikanpäällä haukkuu taukoamatta sekä autossa odottaessa, että sit tietty siellä luolassakin.. jotta morjes. Sainkin neuvon, että mun kannattaa heti tyhjän luolan tarkistuksen jälkeen viedä koira pois koealueelta, tulla sit vasta oman vuoron alkaessa alueelle.

Upi otti ketulta vähän iskua kuonoon, mutta ei ollut moksiskaan, taisi vaan saada lisää energiaa haukkuunsa :)

tyhjän ruokasäkin tarkistus

Meillä muuten koiruudet tykkää kovasti marjoista (paitsi mustaherukoista) ja olenkin lisännyt niiden ruokaan välillä puolukkaa ja noita oman pihan herukoita. Ulpun ruokavalio on laajentunut pelkästä barffista sekaruokaan, (on kivempi viedä koira hoitoon ilman ruhosäkkiä) ja hyvin on toiminut. Molemmat syö acanan wild prairie-nappulaa, Näätä saa yumove-pastilleja ja nutrolinia kylkeen lonkkavoiteeksi, Ulpu pelkän nutrolinin. 

Aamuruoka; nappulaa, mahaa, peuraa, kalkkunaa, raejuustoa ja puolukkaa

Muoks! Eilisissä koutsi-treeneissä hinkattiin taas keppejä. Ei kulkenut, ei niin sitten millään. Kokeiltiin sit vähän erilaisia systeemejä ja huomattiin siinä, et eihän se oo oikeastaan niitä keppejä oppinut, vaan ne helkutin verkot, eli se hakee niitä verkkoja. Puuuuhh, takaisin lähtöruutuun, verkot veks kokonaan ja opetellaan alusta asti ilman. Turhauttavaa, mutta kuitenkin olen tosi iloinen, et syy ongelmaan löytyi ja todella toivon et nyt saataisiin ne sit kuosiin.

Terrieri vaihtoon

Noniin, nyt on lomat lusittu ja palailtu arkeen ja harrastuksiin. Ekat agit loman jälkeen menivät vähän turhankin lennokkaasti, Ulpu oikein pursusi energiaa ja mulla oli ihan täysi työ ohjata sitä. Parin ekan radan jälkeen se oli onneksi saanut jo vähän purettua itseensä ja lopputunti meni mukavammin, vaikka tyttö meinasi räyhätä mut suohon :) Tehtiin pitkästä aikaa puomia ja kontaktit meni kauhean hienosti lennokkuudesta huolimatta. Kepitkin sujui pääasiassa hyvin. Pientä takkuamista tuli välistävetojen kanssa, johtuen omasta sähläämisestä ja Ulpun malttamattomuudesta seurata sitä mun räpellystä.

Tiistaina aloitamme treenit myös SDP:llä, joten toisaalta oli vaan hyvä, et se pahin energia päästeltiin ulos sunnuntaina tutummissa ympyröissä, jos vaikka olisi paremmin malttia tiistaina.

Me ollaan nyt nelisen kertaa käyty kisatokossa ja mä päätin lopettaa Ulpun kanssa koko touhun. Sitä ei vaan kiinnosta, se mielummin nuuskuttelee maata, löytää "uusia" kiinnostavia pikkukiviä ja multa loppuu keinot motivoida sitä. Pallon kanssa seuruu menee ihan nätisti, mutta häiriössä paikalla makuu ei onnaa millään ja jos yhtään pidempi pätkä seuruutetaan, ni se pallokin käy tylsäksi. Tästä turhautuneena päätin vaihtaa koiraa. Eli terrieri vaihtopenkille ja pikkupaimen tilalle.

Mä veikkaan, et Näätiksen kanssa tokoilu voi olla jopa hauskaa. Kun eilen tän päätökseni tein, niin heti päivälenkin yhteydessä aloin opettaa Näpsylle seuraamisen saloja, sehän ei siis osaa kulkea vasemmalla puolella, vaan vaihtaa aina oikealle. Muutaman kerran namilla houkuttelin sitä kulkemaan vasemmalla ja hoin seuraa-käskyä maustettuna ylistyssanoilla. Otin pari kierrosta nami kuonossa kiinni ja sit se kulkikin jo paljon varmemmin siinä vasurilla. Illalla otin vielä pätkän läheisellä kentällä ja hyvin se veti. Myös seuruusta paikka onnistui hyvin, kuten myös paikallamakuu. Hienonhieno toko-nakki siitä tulee.

Ylhäällä oleva koira on siskoni komea Cosmo, jota pääsin vähän testailemaan palju-bileidemme yhteydessä. Tuli pieni haikeus isoon koiraan, kun mähän en siis pidä pienistä koirista :D Osmo oli oikein mallikelpoinen oppilas, siitä saisi varmasti mukavan harrastuskoiran, harmi kun asuvat sen verran kaukana, etten pysty omiin Osmoa omaan käyttööni.