Mehtähommaa

Mun mielestä syksy on paras vuodenaika kulkea metsässä. On viileää, ei ole hyttysiä ja puut ovat kauneimmillaan. Rämmitty ollaankin Ulpukan kanssa ryteiköissä melkein joka päivä ja Näätiskin on päässyt mukaan sillointällöin, jos ollaan menty autolla hervannan metsiin.

Meiltä kotoa on isompaan metsään sen verran matkaa, ettei Näätis kestä asfalttipätkiä, sen lonkat kipeytyvät ja sille tulee ontumisia ja puutumisia. Metsässä se kyllä jaksaa painella tunninkin ihan hienosti, kun vaan mennään autolla metsän reunaan asti, eli pehmeä alusta on sille paras mahdollinen vaihtoehto.

Metsässä ollaan oltu myös eilen, kun Kamunkorvessa oli kasvattitreffit. Päästiin taasen verijäljelle, jonka Ulppis ajoi hienosti maaliin ja kantoi taas ylpeänä sorkkansa pois metsästä. Päästiin myös katsomaan ihan oikeata luolaa. Luolan asukki oli vissiin matkoilla, koska luola oli tyhjä (ei haitannut mua kyllä) ja hetken mietinnän jälkeen sujahti Ulppis sinnekin oikein hienosti! Vitsi että olin taas niin ylpeä mun valkoisesta pallosalamasta. 

Oli tosi kiva nähdä sekä vanhempia tuttuja, että uusia, istua notskilla ja katsella koiria. Ulpun sisaruksista paikalle saapui Luna ja Remu, Remua olenkin viimeksi nähnyt parisen vuotta sitten. Komea poikahan siitä oli kasvanut.

Ulpun veli Remu

Kamera ulkoili treffeillä valitettavan vähän sateisen kelin takia. Mua ei se sade niin haitannut (oli niin mukavaa, et keli oli ihan sivuseikka), mutta en halunnut kamerani kokevan mitään vaurioita. Muutamia otoksia kuitenkin otin.

Mimi ja äitinsä Nekku

Vääränrotuisia edustivat auspai Korppu ja tietty Näätis

Herra Balmer

Maunolla oli vähän tukkaa

Viihtynyt olisin treffeillä pidempäänkin, mutta halusin levätä hetken ennen illan agitreenejä. Ajattelin, että Ulpu voi olla tosi väsynyt treeneissä, mutta ylläripylläri se kaivoikin varaparistot jostain esiin ja jaksoi treenata oikein hyvin (ja leikkiä pallolla ja vetolelulla vuoroamme odotellessa..). Me otettiin treeneissä keinua, oikeastaan alettiin opettelemaan sitä ihan nollasta, mikä oli ihan hyväkin, koska Wyffellä oli niin järkeviä pointteja omaan tapaansa opettaa. Opeteltiin myös keppejä, ja me nyt päätettiin opettaa ne Ulpulle ihan hihnalla viemällä. Ajateltiin, että opetellaan ensin se 6keppiä ja siitä sitten kasvatetaan määrää pikkuhiljaa. 

Viimeistään agitreenien jälkeen odotin Ulpun olevan ihan katki, vaan mitä tekee piski; se ottaa kongin suuhunsa ja tuijottelee mua muristen ja häntä heiluen "leikitäänkö vähän?". On se ihme elukka, en kyllä alkanut leikkimään vaan otimme koiralta kongin pois ja komensimme kakaran nukkumaan. Ja kyllä se nukkuikin, mitä nyt puoli kahdeksalta aamulla tuijotteli mua häntä heiluen ja pilke silmissä, olisi vissiin halunnut kainaloon peiton alle. Ei päässyt.

Tiistain sdp- treeneissä harjoiteltiin irtoomista taasen, ja ne menikin ihan hienosti. Otettiin myös ohjaustekniikka-harjoituksia, jotka ei ihan niin hyvin menneet, mutta saatiin me pari onnistumista. Mun ongelma on luottamuksen puute. Siellä hallissa varmistelen koiraa ihan typerissä kohdissa, vaikkei todellakaan olisi tarvis. Varmaan vieläkin vähän epävarma olo koiran pysymisestä omalla kentällä, vaikka ei se ole edes yrittänyt muualle, vaan tehnyt todella hyvin töitä ja pysynyt lähellä koko ajan. Möh.

Mulla oli mielessä joku asia, mitä mun piti tänne kirjoitella, mut en muista mikä se oli :D

Tapahtumaa sen verran on tulossa, et 6.10 mennään epiksiin hervantaan. 

Tarkoituksena olisi myös mennä kokeilemaan A-koetta talven aikana, josko vaikka saataisiin tuloskin. Mejästä innostuin sen verran, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa katsellaan meille koetta ja toivotaan että päästäänkin sinne :)