Taas olen sortunut turhamaisuuteen. Tilasin Ulpukalle nimilaatan, mutta kuitenkin sentään kaiverrutin siihen myös puhelinnumeron, ettei ihan turhake olisi. Koirahan tietää nimensä ilman laattaakin :D
Koska yritän edes olla hieman anarkisti, vaikka se pahin särmä onkin silentynyt vuosien karttuessa, niin mä olin enemmän kuin innoissani löytäessäni nimilaatat.comista pinkin, luunmuotoisen laatan oikein kallon kera. Kallot ovat mun kestosuosikkeja, jos joku ei sitä tiennyt, minuun on tatuoitu niitä peräti seitsemän kappaletta. Olenpa hurja. Onneksi nyt on rekkunenkin päivitetty sitten samalle tasolle, ni voidaan kallotella yhdessä. Ja olla hurjia :D
niittipannan ja koiran kera
on se söpö
Näätäkin saa omansa, tosin hieman erilaisen, sille sopivamman laatan. Pinkki kallolaatta ei taida Näätiksen juttu olla jo ihan siksi, että pinkki on tyttöjen väri :)
Agilityssä kaikki hyvin, keppejä treenaillaan edelleen kuosiin, ja kun alusta on lähdetty, niin niissä nyt kestää. Onko muilla parsoneilla ollut ongelmia keppien opettelussa?
Kontaktien kanssa olen ollut tarkempi ja vaatinut koiralta joka kerta kunnollisen pysähtymisen, josta ei poistuta ennenkuin lupa tulee. Targetista on ollut paljon apua varsinkin A:lla, joka oli Upille selkeemmin se, mistä lintsataan. Ulpu on targetin kanssa alkanut oppimaan myös sen, että mä en välttis pysähdy, vaikka se niin tekeekin. Nämäkin asiat kun olisi tiennyt jo lajia aloitellessa, niin oltaisiin varmaan paljon parempia. Mutta onneksi ei ole kiire ja jostainhan se aina on aloitettava, eikös juu? Sitäpaitsi treenaaminen on niin sikakivaa, ni onpahan mitä treenailla.
Myös pussiin ollaan tutustuttu ja se sujuukin ihan kivasti, vauhtia vaan lisää, ni hanskassa on.
Näädän toko-kurssit ovat nyt toistaiseksi jäissä, kunnes alkava pikkujoulukausi on ohi, ja mulla enemmän vaihtoehtoja päivien suhteen (tämä siis puhtaasti työn takia). Sopivaa kurssia ei aikaisemmin syksyllä alkanut, ainakaan siis tossa pirkkahallilla, mä kun en pääse kulkemaan kauemmaksi. Siihenkin asiaan on tulossa muutos, nimittäin olen ilmoittautunut autokouluun, jei!
Vähänks toi laatta on makee. Miksköhän me ei koskaan saara äipältä mitään tommosia?
VastaaPoistaJa onnee sinne autokouluun! Ajele varovasti. :)
Teillä siellä maalla varmaan naapurustossa tiedetään, kenen koiria ootte, jos lähdette omille teille. Täällä kaupungissahan kukaan ei tunne ketään, joten on toi nyt ihan hyvä olla, jos joskus koira katoaa. Tosin täällä myös varastetaan koiria, silloin ei paljon yhteystiedot auta pannassa :/
PoistaMagee nimilaatta! Meillä oli koirilla aina aiemmin nimilaatat yht.tietojen kera, mutta nyt on vähän ollut homma retuperällä...Balmerille ei oo nimilaatalle midn tarvetta, kun sehän ei koskaan jätä mua silmistään...eli ei lähde ns. haneen, ja Maisalla sama homma...vahtii mammaa kuin haukka...Mimille, joka on äären riistaviettinen, saattaisi olla järkevää laittaa nimilaatta kaulaan roikkumaan, jos vaikka jokskus kävisi niin ikävästi että se päättäisi lähteä ajamaan jotain jälkeä. Balmerille laittaisin ehdottomasti MUSTAN kalloluulaatan, Maisalle punaisen kalloluulaatan ja Mimille sitten jotain muuta?!? kun se ei niin liputa ton kalloilun puolesta ;-) Onko ehdotuksia?
VastaaPoistaTäällä muuten vaan sataa, sataa, sataa ja sataa...melko yksipuolista ulkoiluilmaa...pitää pian hommata tuplamäärä koirille noita sadetakkeja, kun ovat koko ajan märkinä! Meillä täällä MAisa lopettelee juoksujaa, ja sitten odotellaankinjo seuraavaa settiä eli Mimin juoksuja alkavaksi...kyl on nastaa kun on monta viriiliä nuorta tyttöä talossa ;-)))Balmer ottaa tilanteet kuitenkin äärimmäisen rauhallisesti...helpotus hänelle, että pallit jouduttiin napsaisemaan pois, kun on huusholli täynnä kiimaisia tyttöjä!!
Ulpu ei kyllä yleensä lähde meneen, ainakaan silloin, kun ollaan esim. kentällä pallon kera. Mut metsässä on aina se vaara, etten ehdi ajoissa estään sen metsästysretkiä :) Tilasin Näädälle pyöreän, ruskean laatan, jossa on toisella puolella tassun kuva, vaikka sille olisi sopinut joku sellainen, mikä liittyy ruokaan. Näätä ei myöskään jätä omiaan, mutta tasapuolisuuden nimissä oli sillekin laatta otettava.
PoistaMä en ihan koko valikoimaa tuolta katsonut, mutta eiköhän Mimillekin laatta löydy. Täällä on satanut kans mun mielestä jo ihan ensivuodenkin tarpeiksi, tänä aamuna hetken pilkahti aurinkokin, joka piristi kummasti. Eilen pojlin kotiin töistä aika reippaassa sateessa, enkä ollut pukeutunut sen mukaisesti. Mutta toisaalta oli ihan kivaa polkea lätäkköjen läpi, varsinkin kun ketään ei ollut missään ja olin kotiin tulossa. Todella toivon, että saataisiin tänä vuonna talvi jouluksi, syksy on niin kovin pitkä ja pimeä, jos tammikuuhun asti vaan sataa vettä.
Odottelen kans Upille juoksuja alkavaksi pian. Me ollaan harkittu likan sterilointia, mut toisaalta mua vähän pelottaa, et jos koirasta katoaa jotakin. Kuitenkin terveydellisistä syistä se olisi ehkä ihan hyvä vaihtoehto leikata vaan, sillä kun ei pentuja voi teettää kuitenkaan. Näätä on jo pallinsa menettänyt, mut ei se mun mielestä ole muuksi muuttunut, sama lunki itsensä edelleen.
Hehhee, ootte sit samikset Ulpun kans ;) Oon muuten ihan toisessa ääripäässä eli kiertänyt aina kaukaa noi kallot, vaikka kai niillä saisi vähän katu-uskottavuutta lisää :D
VastaaPoistaOltiin tänään vapaaharkkaamassa Nemon kanssa ja taas tahkottiin keppejä... Vasemmalta ohjatessa tuli aina tokaviimeisestä välistä ulos. Ja välillä ne menee, kun vettä vaan. Noh, saatiin yksi onnistunut suoritus, joten ruhtinaallinen palkkaa ja muita juttuja sen jälkeen. Meille on kyllä ne kepit ollut se kaikkein vaikein, kun ei malttaisi millään keskittyä siihen hienosäätöön meinaan Nemo! ;)
Pöh, sä olet ihan katu-uskottava ilman kalloja ja niittejäkin! Kaikki katos omalla tyylillään :)
PoistaMä muuten kävin katsomassa niitä nimilaattoja...ja olihan siellä kaikille kolmelle sopivat:Balmerille siis musta pääkallo-luu, Maisalle samanlainen pinkkinä (Noi kakksi kun ovat meidän lauman ÄRRierit) ja ihanaiselle rakkauden lähettiläällemme, Mimarille löytyi mikäs muu kuin PEACE merkillä varustettu pyöreä laatta...Mimi kun on aina rauhan asialla ;)
VastaaPoistaNoni, kyllä nyt kelpaa! Maisa ja Ulppis onkin sitten samikset <3
Poista"Onko muilla parsoneilla ollut ongelmia keppien opettelussa?"
VastaaPoistaTähän minä huudan kovaan ääneen HEP ja tarjoan vertaistukea. Minoon tullu siihen tulokseen, että Martalla on oppimisvaikeus (ja ADHD). Kouluttajassa ei voi olla vikaa :)
Hauskaa talven jatkoa toivottelee Kuvolan sakki!
Katsos, kun meinasi kommentti jäädä huomaamatta :)
PoistaEttekös te Martan kans ole verkoilla mennyt kans? Meillä kun tää opettelu nimenomaan kusas niihin verkkoihin. Nyt viimekerralla vedettiin ihan peruuttamalla ja käsin ohjaamalla koko komea rivi useaan otteeseen ja onnistuneesti.
Mä en oikastaan tunne parsonia, jolla ei olisi AD/HD ja oppimisvaikeus :D Ulpun kanssa on kaikki opettelu ollut triplasti hankalampaa, kun tuon paimenen kanssa. Mut silti parsonit on ihan parhaita <3
(ja ihan täytyy sanoa, et teistä tulee ihan loistavia vielä, usko pois! Ei se ihan yksi tai kaksi parsonia ole, joiden kanssa on alettu kisaan vasta koiran ollessa 5-vuotias :) )
Talvea teillekin!