Onnistumisen iloa

Me oltiin sunnuntaina Ulpun kanssa kaksin agitreeneissä, eli saatiin privaatti-opetusta. Ihan koko tuntia ei kyllä treenattu, mut kyllä se 45minsaakin teki ihan tehtävänsä :D

Treenattiin lyhyehköjä radanpätkiä, jotka meni oikein kivasti, onnistuin ohjauksessa ja Ulpu irtosi putkille ihan kauniisti. Hinkattiin myös keppejä, itseasiassa aina radanpätkän jälkeen kävin hinkuttaan pariin otteeseen kepakot. Ja nyt kokeiltiin hommaa peruuttamalla. Eli mä peruutin ja ohjasin koiraa käsillä. Ja koira teki. Kaikki 12 oikein komeesti, ja molemmilta puolin, jeeee! Vähän tuli hyvä mieli! Toi on mulle paljon helpompi tapa, kun yrittää opettaa koiraa samasta rintamasuunnasta. Mun rytmi pysyy, ja koira toimii. Tästä on niin hyvä jatkaa.

Me treenattiin myös irtoomista putkelle ihan erikseen hypyn kautta, putken pimeää kulmaa (no joo, kerran kokeiltiin, mut ei siinä ollut mitään ihmeellistä), keinua ja puomin kontakteja. Tällaisia treenejä olis hyvä olla useamminkin, tehdään tosi paljon rataa, mikä sekin tietty on tosi kivaa, mutta nää hinkuttamisetkin on tosi tärkeitä ja hyvää vaihtelua. Ja väsytti koiraakin oikein kivasti :)

Upi muuten tippui päälteen puomilta, kun lähti sille vähän huonosta kulmasta. Koiraan ei sattunut, ja ihan innoissaan kapusi takaisin. Tää on Upissa niin parasta; pikku haavereista ei olla moksiskaan, vaan meno jatkuu samalla innolla.

Eilen meillä oli vikat SDP-treenit. Päivi oli värkännyt meille kunnon juoksuradan ja mä mietin, et kuinkahan mä siitä oikein selviän. Pitkät suorat ei ole meidän vahvuus. 

Heti radan alkuun oli neljä suoraa hyppyä, en ollut yhtään varma, kuin Upi kestää lähdössä mun siirtyessä kolmos- ja neloshypyn väliin. Mut se varasti vaan kerran heti alussa, ja kun palautin koiran paikoilleen, komensin vielä tiukemmin, ni se pysy ihan just niin kauan, kunnes annoin luvan lähtöön. Tosi yllättynyt olin.

Kaikinpuolin treenit meni kivasti ja olin tosi tyytyväinen koiraani. Oikeastaan ainoat kunnon kämmit tuli siitä, et mä en aina ihan muistanut minne piti mennä, ja sit muutamalla hypyllä ja putkella otettiin vähän hienosäätöä ohjaukseen.Ja se teki komean lentokeinun. Mutta kun heti korjasin ja vaadin tiukemmin, ni johan toimi. Jopa A:n kontaktit meni hyvin. Päivi antoi palautetta, että koira eteni jo tosi hienosti. Nyt melkein harmittaa, että treenit loppuu siellä, ensimmäisen kerran me edettiin pitkiä pätkiä, mä sain ohjaukset varsinkin hypyille kulkemaan ja olin ajoissa, ja koira ei räykyttänyt mua kuuroksi :)

Ehkä otan taasen muutaman tunnin sieltä vaikkapa keväällä.