En tykkää!! t. Ulpu

Eipä ole paljon ollut lapsille kerrottavaa tässä meidän yksinkertaisessa elämässä täällä pohjoisessa. Agitreenejä sodankylään on järkätty kahdesti, ja molemmilla kerroilla niin, että olen töissä, eli ei olla päästy. Muutenkin ryhmässä harrastaminen on jäänyt, mutta eipä se oikeastaan ole haitannut, koska koira ei tunnu yhtään kärsivän asiasta. Päinvastoin, se on sopeutunut ihan loistavasti meidän uuteen, rauhaisaan elämäntyyliin, jossa ektremeä tuovat vain satunnaiset vierailut lähipitseriaan tai kylille. Täällä on kyllä sellainen hieno asia, että lähes joka kuppilaan voi mennä koiran kanssa, eli saa vaihtelua perus-arkeen, kun välillä metsälenkin sijasta käy kokiksella ja nakkimukilla Hölmölässä :) Tai tekemässä puita kaverini äidin luona veitservasassa.

Aktiviteettien osalta siis kaikki on hienosti, ongelmia on enempi tuottanut kovat pakkaset ja paikalliset koirat, jotka ei ilmeisesti ihan ymmärrä Ulpun tampereen-murretta, koska se on riepu saanut jo kolmesti turpiinsa. 

Ensin se sai köniin naapurini vanhalta belgi-nartulta, jonka en yhtään huomannut hengailevan tuossa kuistilla, kun lähdin ovesta. Se ehti nappasta Ulpulle vekin silmäkulmaan, joka ei sitten onneksi ollutkaan niin paha, kuin mitä verenvuodosta olisi voinut päätellä. Toisen kerran köniin tuli lapinkoira Masilta, jonka kanssa muuten on tultu ihan mukavasti toimeen, mutta joka ei ymmärrä että KAIKKI kepit, halot ja risut ovat Ulpun yksityisomistuksessa ja niihin ei kosketa. Tätä asiaa piti sitten terrierimäiseen tyyliin alkaa setvimään, ja turpiin tuli; vekki otsassa, kaulassa ja korvan takana. Nyt Masia hieman arastellaan ja vähän möristelläänkin ihan vain varmuudeksi, että tajuaa pysyä omilla tonteilla. Kolmas kerta tapahtui mun ollessa Oulussa ja Ulpun ollessa hoidossa täällä mun työkaverilla. Joku karannut husky kävi kyselemättä kimppuun tässä nurkilla ja taas oli vekkiä otsassa ja kaulassa, lisäksi Ulpun talvimattelista hajosi lukko. Onneksi koiranhoitaja sai potkittua huskyn tiehensä ja pahemmilta vammoilta säilyttiin tälläkin kertaa. Mutta huomaa koirasta, että varsinkin isommat, pystykorvaiset jännittävät hieman nykyisin. 

Tähänki pelkoon oiva apu on ollut kaverini hoito-husky, jota heti aloimme käyttää terapia-eläimenä Ulpulle. Polarille kun voi möristellä kuinka paljon vaan, ja Polar kuittaa kaiken heiluttamalla häntäänsä :) 

Täällä on muuten aina joltain koira hukassa. Eräs malamuutti seurasi meitä ihan kotiin asti, tuota Ulpun kimppuun käynyttä koiraa on haettu viikkotolkulla ja lähes joka viikko joku huutelee koiraansa kittilän ja levin fb-sivustoilla. Ihme touhua. Tosin täällä paikalliset koirat usein ovat pihoilla vapaina ihmisten ollessa töissä, mutta lähes kaikki karkurit onkin yllättäen sesonkilaisten koiria, paikalliset tuntuvat pysyvän tonteillaan. Tuosta erään talon pihasta meitä juoksee aina tielle vastaan kaksi pystäriä ja yksi lapinkoira, mutta ne käy moikkaan ja sitten kun käsken, niin ne lähtee kotiinsa. 

Sitten ne pakkaset :) Joo, ei ole Ulpun juttu, ei varsinkaan silloin, kun mulla on aamuvuoro ja kello soittaa 4.45. Ulpuhan ei korvaansa lotkauta, kun mä kömmin ylös sängystä ja uloslähtö on vähintäänkin helvetinmoista venkoilua. Siihen kun lisätään takki ja pakkanen, niin kyllä ottaa koiraa aivoon. Usein se vetää liinat kiinni kuistilla, kääntyy ja painelee takaisin sisälle, joko omaan petiin tai sitten suoraa saunaan. Eikä sitä kiinnosta yhtään, kun mä lähden töihin.

Aikaa ollaan tosiaan vietetty myös kaverini äidin luona veitservasassa, joka on tästä noin 8km pohjoiseen. Siellä naapurissa asuu siis lapinkoirat Iiris ja Masi. Iiriksen kanssa ne alkuun vähän nahistelivat, mutta tulevat jo hyvin toimeen. Ja Masin kanssa oli tää keppi-jupakka. Maalla on mukavaa, kun koira voi olla ulkona ihan keskenäänkin, kun ei se lähde pihasta. Tai jos lähtee, niin lähtee metsään ja tulee kyllä takaisin päivän mittaan. Ja Leila antaa ruokaa ja paljon. Tosin pirttiin ei pääse, mutta se ei haittaa, kun voi kiivetä yläkertaan nukkumaan sänkyyn peiton alle :) Ja yritti se jouluna jo hiippailla salaa pirttiinkin, vaikka on ennen pysynyt kiltisti kynnyksen takana. Ilmeisesti se ajattelee, että koska Leilalta saa jo ruokaakin, niin kyllä sitä pian pääsee kainaloon nukkumaan kun vaan reippaasti tekee itse aloitteen ja pikkuhiljaa hiipii lähemmäksi :)