Terrieri vaihtoon

Noniin, nyt on lomat lusittu ja palailtu arkeen ja harrastuksiin. Ekat agit loman jälkeen menivät vähän turhankin lennokkaasti, Ulpu oikein pursusi energiaa ja mulla oli ihan täysi työ ohjata sitä. Parin ekan radan jälkeen se oli onneksi saanut jo vähän purettua itseensä ja lopputunti meni mukavammin, vaikka tyttö meinasi räyhätä mut suohon :) Tehtiin pitkästä aikaa puomia ja kontaktit meni kauhean hienosti lennokkuudesta huolimatta. Kepitkin sujui pääasiassa hyvin. Pientä takkuamista tuli välistävetojen kanssa, johtuen omasta sähläämisestä ja Ulpun malttamattomuudesta seurata sitä mun räpellystä.

Tiistaina aloitamme treenit myös SDP:llä, joten toisaalta oli vaan hyvä, et se pahin energia päästeltiin ulos sunnuntaina tutummissa ympyröissä, jos vaikka olisi paremmin malttia tiistaina.

Me ollaan nyt nelisen kertaa käyty kisatokossa ja mä päätin lopettaa Ulpun kanssa koko touhun. Sitä ei vaan kiinnosta, se mielummin nuuskuttelee maata, löytää "uusia" kiinnostavia pikkukiviä ja multa loppuu keinot motivoida sitä. Pallon kanssa seuruu menee ihan nätisti, mutta häiriössä paikalla makuu ei onnaa millään ja jos yhtään pidempi pätkä seuruutetaan, ni se pallokin käy tylsäksi. Tästä turhautuneena päätin vaihtaa koiraa. Eli terrieri vaihtopenkille ja pikkupaimen tilalle.

Mä veikkaan, et Näätiksen kanssa tokoilu voi olla jopa hauskaa. Kun eilen tän päätökseni tein, niin heti päivälenkin yhteydessä aloin opettaa Näpsylle seuraamisen saloja, sehän ei siis osaa kulkea vasemmalla puolella, vaan vaihtaa aina oikealle. Muutaman kerran namilla houkuttelin sitä kulkemaan vasemmalla ja hoin seuraa-käskyä maustettuna ylistyssanoilla. Otin pari kierrosta nami kuonossa kiinni ja sit se kulkikin jo paljon varmemmin siinä vasurilla. Illalla otin vielä pätkän läheisellä kentällä ja hyvin se veti. Myös seuruusta paikka onnistui hyvin, kuten myös paikallamakuu. Hienonhieno toko-nakki siitä tulee.

Ylhäällä oleva koira on siskoni komea Cosmo, jota pääsin vähän testailemaan palju-bileidemme yhteydessä. Tuli pieni haikeus isoon koiraan, kun mähän en siis pidä pienistä koirista :D Osmo oli oikein mallikelpoinen oppilas, siitä saisi varmasti mukavan harrastuskoiran, harmi kun asuvat sen verran kaukana, etten pysty omiin Osmoa omaan käyttööni.